Pho-keitto SoppaHannan ohjeella

Olen siinä mielessä vähän myöhässä tämän ohjeen kanssa, että pho-keitto taisi olla iso hitti viime vai jo edellisvuonna. Mutta loppujen lopuksi on ihan sama milloin hyvää ruokaa tekee, hyvä on aina hyvää, trendeistä viis. Olen tähän mennessä syönyt (ravintoloissa) muiden tekemää pho-keittoa, osa ollut hyviä, osa ei-niin-hyviä. Sen verran kuitenkin olen seurannut muiden keskusteluja aiheesta, että minulla oli täysi luottamus Hannansoppa -blogin Hanna Hurtan (Pilli-Sihvola) tietoon, ja oikeassahan olin. Söin nimittäin juuri äsken parhaan pho-keiton mitä olen tähän mennessä syönyt, eli tämä Hannan resepti todellakin toimii!

Ohje on Jenni Häyrisen Katukeittiö-kirjan uusintapainoksessa (3.painos), jossa on Hannan VietNam-osio. Minulla on alkuperäinen Katuruokaa-kirja, joka on ollut yksi viime vuosien käytetyimpiä keittokirjojani. En silti halunnut ostaa uutta kirjaa lisäohjeiden takia, mutta onneksi olin lainannut kirjaani naapurille, joka innostui kirjasta niin, että hankki oman kappaleen, juurikin tämä uusimman VietNam-osiolla. Niin minä sain sitten tämän ohjeen helposti, kiitos naapuriin, ja tein vihdoinkin tätä keittoa. Vähän sovelsin, tällä kertaa en saanut häränhäntiä, mutta Reinin lihassa suositeltiin naudan kylkeä, ja sitä taidan käyttää seuraavallakin kerralla. Mung-pavun ituja en muistanut laittaa tulemaan ajoissa eikä kaupastakaan löytynyt, eli tämä ensimmäinen kerta meni nyt ilman niitä, mutta seuraavalla kerralla niitä on varmasti. Kuvasta puuttuu korianteri, sitä kyllä lisäsin soppaan reilusti. En laittanut basilikaa enkä minttua, korianteria vaan mutta sitäkin enemmän.

Liemi

1 kg naudan kylkeä (ohjeessa häränhäntää)

3 l vettä

1 sipuli

reilu pala inkivääriä

2 valkosipulin kynttä (ohjeessa 5)

2 rkl intiaanisokeia

1 rkl kokonaisia mustapippureita

4 tähtianista 

2 neilikkaa (ohjeessa 3)

1 kokonainen kardemumma

puolikas kanelitanko

½ tl fenkolin siemeniä

½ tl korianterinsiemeniä

suolaa

Laita luiset lihat kattilaan, päälle reilusti vettä. Nosta kiehuvaksi, ja kuori vaahtoa pois niin kauan kuin sitä muodostuu. Kuori sipuli ja inkivääri, pilko reiluiksi paloiksi. Paahda niihin oikein kuumalla valurautapannulla lähes musta pinta, siirrä odottamaan. Lisää ne ja kaikki mausteet suolaa lukuunottamatta liemeen, ja anna kiehua hiljalleen vähintään kolme tuntia. Poista lihat liemestä ja siivilöi liemi uuteen kattilaan. Lisää suola ja pidä liemi kuumana.

Keitto

200 g naudan ulkofilettä

200 g riisinuudelia

4 salottisipulia (ohjeessa 1 iso)
kevätsipulia

tuoretta korianteria reilusti

(tuoretta basilikaa ja minttua)

(kourallinen mung-papuja)

limettiä lohkoina

chiliä 

kalakastiketta

(srirachaa)

Siivuta naudanfile ihan pieniksi suikaleiksi. Keitä riisinuudelit ohjeen mukaan, huuhtele kylmällä vedellä ja valuta. Laita kulhoon lihaa, nuudelia ja sipulisuikaleita. Kauho lientä päälle ja lisää yrttejä, (ituja,), limeä, chiliä ja kaikkea muuta maun mukaan.

Ihana, lämmittävä keitto. Liemi tulee sillä aikaa kun on ulkoilemassa/luistelemassa, ja keitto on valmista hetkessä sen jälkeen. Hyvää ruokaa on tullut tehtyä, mutta kyllä tämä oli parasta ruokaa aikoihin (paitsi lasten mielestä). Kiitos Hanna hienosta reseptistä!


ps. Nyt en valita säästä. Mökillä saatiin lomalla ulkoiltua -25 asteessa oikein kunnolla, eilen aamulla töihin lähtiessä oli -28 (minulla on jopa ollut talvitakki päällä tänä vuonna!) ja nyt tulee lunta. Hyvä talvi, parempi mieli.

Toive, unelma ja lupaus -haaste

Puutarhan ja hellan välistä tupsahti puutarha-aiheinen haaste. Kiitos siitä Ulla, haasteet ovat kivoja, etenkin nyt kun niitä ei enää tunnu paljoakaan kiertelevän blogeissa. Tällä kertaa minun on tarkoitus kertoa millaisia puutarhaan liittyviä toiveita, unelmia ja lupauksia minulla on. Aika samanlaisiahan nämä ovat vähän kaikilla, eli vaikka kuulostaisi tutulta, en ole muita matkinut.

Toive

Että talvi olisi talvi ja kesä kesä. Minä olen siitä onnellinen ihminen, että pidän aina juuri siitä vuodenajasta mikä on milloinkin päällä. Talvella olen aito talvi-ihminen, nautin pakkasesta, lumesta ja talvisesta luonnosta täysillä. Mitä kylmempi, sen parempi, saapahan kasvitaudit ja -vihulaiset kyytiä (tänään oli muuten ensimmäinen kerta pariin vuoteen kun laitoin talvitakin päälle, normaalisti pärjään hyvin kuoritakilla). Kevät on keväällä lempivuodenaika, on ihana kylvää, istuttaa ja nauttia luonnon pakahduttavasta heräämisestä ja itämisen ihmeestä. Kesä on kesällä parasta aikaa, saa nauttia viljelyksistä, valosta ja vihreydestä. Ja syksyhän se vasta on huippua, on sadonkorjuuta, sieniä, marjoja, rapsakoita aamuja ja upeita värejä. Mutta se, että on yhtä kylmää/lämmintä juhannuksena ja jouluna, sataa vuoden läpeensä: toivon totisesti ettei sellaista tulisi, ei ainakaan peräkkäisinä vuosina. Toiveessa on siis sellainen hyvä vanhanaikainen vuosi, jolloin kesän ja talven lämpötilaero olisi sellainen melkein 50 astetta sekä sadetta tulisi silloin kun pitääkin, mutta ei muulloin. Sitä minä toivon, silloin olisi odotettavissa monipuolinen ja hyvä satokin. Jos vaikka itseluottamus chilien ja tomaattien kasvatukseen palaisi takaisin.

Unelma

Kasvihuone (iso, tai edes pienehkö) on minun ikuinen unelma, ja iso piha, sellainen mihin saisi kunnon hedelmätarhan, kymmeniä marjapensaita ja muutaman aarin kasvimaan. Mutta ilman lottovoittoa tämä ei ole mahdollista, eli unelma on ja pysyy. Ja olenhan minä tyytyväinen tähänkin mitä on, hyvänä vuotena satoa tulee jaettavaksi asti, huonona omiksi tarpeiksi. Unelmoin myös, ettei työelämä imisi mehuja niin paljoa, vaan jäisi enemmän aikaa ja jaksamista puutarhanhoidolle. Kummallista tämä nykyaika, toisilla on enemmän töitä kuin ehtii tehdä, ja toisilla ei ollenkaan. Kumpikaan ei ole hyvä, ei kummallekaan.

Lupaus

Jos unelma on kestounelma, niin kyllä nämä lupauksetkin ovat jokavuotisia. Eli lupaan hoitaa maata paremmin, ja kitkeä enemmän. Sillai vähän enemmän kuin mikä on minimivaatimus riittävän hyvään satoon. Ja lupaan jaksaa tehdä uutta perunamaata mökille. Viime vuonna meni hedelmäpuiden kanssa paljon aikaa (ja rahaa), jos tänä vuonna sen "ylimääräisen ajan" laittaisi kasvimaan laajentamiseen vanhalle paikalle, sinne missä se alun alkaen oli mökillä. Vaatimattomat lupaukset, mutta ehkä realistiset. Tai sitten ainakin ensi vuonna.

Olisi kiva kuulla, mitä Kivistössä toivotaan, unelmoidaan ja luvataan.

Valkoinen peurapizza

Tein peurapizzan vähän samaan tapaan kuin kyyhkypizzan, tosin taikinan tein samalla tapaa kuin lipeäkalapizzassa. Leikkasin lihaa luista, marinoin lihan, ja tein pizzan. Tästä määrästä lihaa tuli yksi pyöreä pizza, lisäksi tein kaksi tavallista tomaattipohjaista pizzaa, toisen jääkaapin perukoilta löytyneestä salamista ja toisen ylijääneestä savukalasta.

peuranlihaa pieninä ohuina siivuina

1 rkl rypsiöljyä

tuoretta rosmariinia

suolaa, pippuria myllystä

pizzataikinaa

hyvää cheddaria

buffalo-mozzarellaa

vähän hyvää parmesania

peuran lihat

Leikkaa peuranliha ihan pieniksi ohuiksi suikaleiksi. Laita kulhoon lihojen lisäksi vähän öljyä ja pilkottua tuoretta rosmariinia. Lisää suolaa ja pippuria myllystä, anna maustua vähän aikaa.  Voit tietysti tehdä isomman annoksen, jos lihaa on enemmän.

Valmista lempipizzataikinasi. Anna sen kohota hyvin ja työstä sitten pizzapohjaksi. Levitä pohjan päälle vähän juustoraasteita, paperin päällä valutettua  mozzarellaa ja lopuksi lihasuikaleet. Paista pizzakiven päällä 250 asteessa kymmenisen minuuttia.

Minä tykkäsin todella paljon, mutta muu perhe toivoisi aina tomaattipohjaista pizzaa. Toivottavasti tulee seuraavakin kerta, pitää silloin tehdä punainen peurapizza.


ps. Katsoin tapanin leffapäivänä mm. kolme vanhaa Suomifilmiä (ja muutaman muun), ja kyllähän se Valkoinen peura on edelleen loistava elokuva, mistä lie tuli mieleen...

Tumma peuraliemi

Luut ja kasvikset uuniin menossa

Peuranluita oli sen verran paljon, että sain tehtyä niistä kaksi lientä, 10 l kattila on liian pieni koko satsille. Mietinkin että ehkä pitäisi ostaa kunnon kattila, ehdotin 20 l, mutta mies sanoi että samalla kannattaisi hommata 30 l kattila. Ehkä sellaisen voisi hankkiakin ja ottaa sen ulkokäyttöön? Onko jollain kokemuksia isoista kattiloista, että mikä olisi hyvä?

Tumma liemi vasemmalla, vaalea oikealla

Tein vaalean liemen niistä luista joista tein keitonkin, mutta loput luut käytin tummaan liemeen. Tumma liemi sopii minusta paremmin kastikkeisiin ja patoihin, vaalea liemi puolestaan keittoihin ja risottoihin. Tein yksinkertaisen liemen, suola ja muut mausteet (chilit, viinit ja sen sellaiset) lisätään sitten ruokaa laittaessa.

1½ kg peuranluita

1/3 lanttua

2 porkkanaa

1 iso sipuli (tai pari pienempää)

1 palsternakka

2 varsisellerin vartta

pari oksaa rosmariinia

musta- ja valkopippureita

Laita luut ja pilkotut kasvikset isoon uunivuokaan. Jätä ainakin sipuli(t) kuorimatta. Paahda luita ja kasviksia 200 asteessa n. 45 minuuttia. Siirrä kaikki isoon kattilaan ja lisää vettä niin, että kaikki peittyvät. Keitä lientä hiljalleen vähintään 2 tuntia. Siivilöi liemi harson läpi, keitä halutessa vielä kokoon ja pakasta tai säilytä jääkaapissa (siellä säilyy n. viikon verran).

Liemenkeittolientä

Peurakeitto ja vaalea peuraliemi

Mies on rakentanut hienon kyttäyskopin jo jokin aika sitten. Koppi oli aikansa mökin pihalla, siinä on (melkein) nukuttu, pidetty kioskia ja sen sellaista. Nyt kuitenkin koppi on päässyt siihen toimintaan mihin se on rakennettukin. Ja on siitä saatu ensimmäinen saaliskin, komea peura. Mies sai kopin vuokrana palan filettä, ihan loistavaa. Olimme paikalla on peuraa paloiteltiin, ja minä sain selkärankaa liemeä varten. Osa selkärangasta oli sen verran lihaisa edelleen, että siitä sai liemen lisäksi keiton. Ja pienen pizzan. Ihan loistavaa, mahtava alku vuodelle.

Pizzalihat lautasella

Mies sahasi rankoja pienemmäksi, jotta ne sai mahtumaan kattilaan. Luita oli niin paljon, että tein kaksi lientä. Osasta luista lihoineen tein ison määrän vaaleaa lientä seuraavasti:

n. 3 kg peuranluita

vettä niin että luut peittyvät reilusti (nyt meni n. 6 l)

½ lanttu (pienestä lantusta)

4 porkkanaa

2 palsternakkaa

2 sipulia

2 vartta varsiselleriä

musta-, valko- ja maustepippureita (suunnilleen suhteessa 5:10:1)

katajanmarjoja

persiljaa
rosmariinia

Sahaa ranka niin, että se mahtuu kattilaan, kolmeen osaan riitti minun 10 l kattilaa varten. Kaada vettä niin, että luut peittyvät. Nosta liemi kiehuvaksi hiljalleen, kuori vaahtoa niin kauan kuin sitä tulee, nyt meni vajaa tunti aikaa. Lisää pilkotut kasvikset ja mausteet ja keitä vielä vajaa pari tuntia. Anna liemen poreilla ihan hiljalleen, näin saat kirkkaamman liemen. Ota luut jäähtymään erikseen, ja siivilöi liemi harson läpi puhtaaseen kattilaan. Otin lientä tässä vaiheessa keittoa varten n. litran verran, loppua voi keittää kasaan reilustikin, näin saat tiivistä lientä eikä se vie niin paljoa tilaa. Pakasta liemi, tai säilytä maksimissaan viikon verran jääkaapissa, myöhempää käyttöä varten. Minä keitin lientä niin, että lopulta sitä oli jäljellä yksi litra. Jäähdytin sen kunnolla, jonka jälkeen pakastin sen jääpalarasioissa (isommissa ja pienemmissä), ja jäätyneenä ne voi siirtää yhteen pussiin.

Peurakeitto

lihat luista

n. 1 l vaaleaa peuralientä, lisää vettä tarvittaessa
1-2 tl suolaa

2 porkkanaa

4 perunaa

pala lanttua

pieni palsternakka

2 keltajuurta (pieniä)

persiljaa

Riivi lihat irti luista. Lisää kattilaan liemi (+vesi) sekä kuoritut ja pilkotut kasvikset. Anna kiehua niin että perunat ovat kypsiä, koosta riippuen n. 15 minuuttia. Lisää lihat ja persilja, tarkista suola. Tästä ei ruoka parane, yksinkertaista mutta ensiluokkaista keittoa. Keltajuuri teki keitosta vähän makeaa, ja lapset eivät pitäneet siitä makeudesta. Perinteisemmän makuisen keiton saat siis ilman keltajuuria, mutta minä tykkäsin näin.

Kyttäyskoppi pellolla metsän laidassa

2015 vuosikatsaus

Tein viime vuonna ensimmäistä kertaa katsauksen menneeseen vuoteen blogitekstien kautta. Paljon mukavia muistoja, huomioita ja piilomerkityksiä nousi mieleen. Taas on yksi vuosi vierähtänyt, voi hyvä tavaton mitä vauhtia aika kiitääkin kun taas ollaan tässä. Tämä vuosi on ollut sellainen tavallinen arkinen vuosi. Hyvä tavallinen vuosi.

Tänä vuonna aloitin uuden nykyaikaa-sarjan, kerran kuussa kirjoitin asiasta mikä oli ajankohtainen jostain syystä. Minullahan mielipiteitä riittää, pieniä ja isoja. Suunnilleen kerran kuussa on sopiva tahti, ja kun kyse on sarjasta, minkään asian/mielipiteen ei tarvitse nousta isommaksi kuin se on. Tätä on ollut kiva tehdä, ja aion jatkaa sarjaa ainakin toistaiseksi.

Kirjoitin myös pari juttua arkiruuista, mutta se jäi vähän kesken. Pidän arkisia asioita yleensä ehkä liiankin pieninä, ja siksi kävi näin. Ehkä jatkan parilla osalla ensi vuonna?

Vuoden 2015 kivoja juttuja on ollut kasvisten käytön lisääntyminen, varmaankin pääasiassa Satokausikalenterin myötä. Minusta on ollut kiva huomata, että parin vuoden viiveella on alkanut kaupoista löytyä kaikkea sellaista kivaa, mitä ennen sai vain itse kasvattamalla, kuten vaikka lehtikaalia ja keltajuuria. Ehkä meillä bloggaajillakin on ollut oma vaikutuksemme, tässä blogissa on ollut kai niitä ensimmäisiä suomalaisia lehtikaalireseptejä, ja siitä seuraavana ja sitä seuraavana kesänä niitä alkoi näkyä paljon muuallakin. Keltajuurien kanssa vähän sama asia. Etenkin tälläisen huonon satovuoden jälkeen on kiva, että kaupasta löytyy muutakin kuin peruspottua ja -porkkanaa.

Nostan tähän jokaiselta kuukaudelta jostain syystä (minulle) vähän merkityksellisemmän tai jollain muulla tavalla kiinnostan jutun. En siis listaa suosituimpia juttuja, vaan ihan pelkästään subjektiivisen listan. Ihan erilainen listaus tästä tulikin kuin muilla jo vuosikatsauksiaan postanneilla bloggareilla. Kaikilla on pitkät listat suosittuimpia juttuja ja vielä hienommat kollaasit toinen toistaan upeimpia kuvia. Aika vaatimattomalta ja harmaalta (kuvien peristeella) minun vuosi vaikuttaa. Sellainen kai mitä keskinkertaiselta blogilta voi odottaa.

Tammikuu

Marenkikranssi aloitti vuoden, ja se oli kyllä hieno aloitus se. Granaattiomenaa ja puolukkaa marengin päällä, ihanaa ja kaunista. Mutta hieno aloitus on tulossa seuraavallekin vuodelle, kertakaikkisen hieno, tuskin maltan odottaa.

Helmikuu

Monen vuoden jahkailun jälkeen olin päättänyt hommata yleiskoneen, lähinnä leipomista varten, mutta myös lihamyllyä varten. Olin jo mielessäni päätynyt Kenwoodiin, mutta päätin kysellä vielä muiden mielipiteitä ja niinpä tein julkista yleiskonevertailua. Päädyinkin sitten lopulta Ankarsrumiin, ja onneksi päädyinkin, Niin tyytyväinen olen ollut koneeseeni, etten olisi voinut etukäteen kuvitella. Ja etenkin kun pääsin kokeilemaan Kenwoodia ja vertaamaan sitä omaan koneeseen, olen ollut entistä tyytyväisempi. Mies hommasi kirpparilta minulle n. 30 v vanhan Ankarsrumin ihan pilkkahintaan, ja toin sen mökille, kovassa käytössä se on ollut sielläkin. 

Maaliskuu

Ja kun kerran on hyvä yleiskone taikinaa varten, täytyi tehdä parempi vaalea pizza. Pikkuhiljaa pizzat ovat kehittyneet uudelle tasolle, sekä raaka-aineiden että tekniikan puolesta. Hyvät jauhot ja hyvät juustot, niillä jo pääsee pitkälle.

Huhtikuu

Huhtikuuhun kuuluu tietysti pääsiäsikinkku, tai on siis kuulunut tähän asti jo monen monta vuotta. Ensi vuodelle pitää keksiä jotain muuta, sillä vanhat villisika-apajat ovat menneet. Toisaalta ehkä niitä jossain vaiheessa alkaa olla täälläkin, lähistöllä on jo laumoja nähty. Huhtikuu oli myös onnistuiden leivonnaisten kuukausi, Vääksyn neljän viljan pitsit  ovat aivan ihania, ja parempia kuin kauralastut koskaan. Onnistuin tekemään myös syvän sitruunamerenkipiiraan todella upeasti. Lähellä ollaan jo sitä parasta koskaan syömääni (Liverpool joskus 1990-luvulla).

Toukokuu

Toukokuu on lempikuukauteni, johon mahtuua tärkeitä juhlia. Suklaalakritsikakku oli loistava kakku juhlistamaan muitakin tärkeitä asioita. Kovasti tykätty kaikkien mielestä.

Kesäkuu

Vuoden 2015 kesä jää mieleen myös strutsinmunista.  Pannukakkua strutsinmunasta, ihan parasta pannukakkua. Kaikki muukin maistui hyvältä, pidän strutsinmunan mausta (tai mauttomuudesta, ihan miten vaan) paljon enemmän kuin kananmunan. Strutsinmunalla tehty kakkukin on parempi ja kuohkeampi kuin kananmunilla. Haluaisin vielä joskus päästä tekemään yhden munan kakun.

Heinäkuu

Kylmässä heinäkuussa oltiin perusasioiden äärellä: talkkunaa lounaaksi ja uutta perunaa uunista. Kuvasta näkee, että kyllä se aurinko joskus paistoi, toisaalta kesäkuun alun kukat olivat parhaimmillaan heinäkuussa.  

Elokuu

Heinäkuusta muistaa ennennäkemättömän kirsikkasadon. Kesä oli outo, mutta kirsikkaa tuli vanhoista puista enemmän kuin koskaan, outoa tavallaan sekin. Postasin varsinaisen kirsikkakimaran, sillä tein monenlaista kirsikasta: kirsikkamehu, kirsikkahillo, kirsikkahyytelö ja kirsikkapiirakka. Marjavuosi oli muutenkin hyvä, välivuoden jälkeen pakastimessa on taas vadelmia, mustikoita ja puolukkaa. Muistamisen arvoista oli myös kyyhkypullat. Ihana Ankarsrum pääsi tositoimiin, kun laitoin kahdeksan kyyhkyä jauhelihaksi. Ehkä parhaat lihapullat ja parhaat hampurilaispihvit mitä muistan. Jos on hyviä kyyhkyvuosia tulossa, osa lihasta menee varmasti jauhelihaksi.

Syyskuu

Härkäpapu-keltajuurisalaatti valmistui mökin kasvimaan sadosta. Omalta palstalta en juurikaan saanut härkäpapuja (kyyhkyparvi söi siemenet) enkä keltajuuria (itivät todella huonosti ja ne muutamat itäneet jäivät pieniksi). Huomionarvoista on myös kurpitsakeitto joka maistui koko perheelle, ensimmäinen sosekeitto josta kaikki tykkäsivät ainakin jonkin verran. Ja strutsinmakkarakeitto jäi mieleen sen herättämän hilpeyden takia.

Lokakuu

Lokakuun kohokohtia oli Marttojen makkarakurssi ja siellä tehty lämmin perunasalaatti. Sain todella hyvää ja henkilökohtaistakin opiia makkaranteon saloihin, kannatti todellakin mennä. En olisi niin hyviä makkaroita saanut aikaan ilman noita ohjeita. Ja perunasalaattiakin on tehty jo monta kertaa kotona.

Marraskuu

Kyllähän marraskuun kohokohta on ilman muuta Lipeäkalapizza, ihana keksintöni. Sitä vaan ihmettelen, ettei resepti lähtenyt leviämään kulovalkean tavoin vähintään kaikkien lipeäkalafanien blogeissa... Mitä, eikö lipeäkala maistu?

Joulukuu

Joulukuun itsestäänselvä lempipostaus on Sydänmakkara hirvensydämestä, ja tietty muutkin makkarapostaukset. Se joulukuinen lauantaipäivä oli todella palkitseva, ja siitä onnistumisen tunteesta jäi hyvä mieli pitkäksi aikaa. Hyvä päivä keittiössä kantaa pitkälle. 

Hyvä tavallinen vuosi, ja sehän on parasta. Mitähän ensi vuosi tuo tullessaan? Vähemmän nettiä, enemmän kirjoja? Vähemmän nettiä, enemmän siivousta? Vai samaa vanhaa samaan tapaan? Se nähdään ensi vuonna.

Tavallisen hyvää arkista vuotta 2016 kaikille! 

Joululoman 2015 kotimainen juustolautanen ja kirsikkahillo

Tänä(kin) jouluna halusin koostaa juustolautasen kotimaisista juustoista ja lisukkeista. Oikeastaan ainoa hankaluus oli löytää varmasti kotimaisia suolakeksejä, tuntuu että kotimaisetkin merkit tekevät keksinsä ties missä, eikä jauhojenkaan alkuperästä ole varmuutta. Ensi kerralla taidan leipoa omat keksit, sama aika menee leipomiseen kuin kaupassa kiertämiseen ja pienenpienen tekstin lukemiseen. Juustoja sen sijaan on helppo löytää, nykyään on monia hienoja pieniä juustoloita isojen lisäksi. Minä ostan lähes kaikki juustot (paitsi se arkiedam) Hakaniemen hallin Lentävästä lehmästä. Parempaa valikoimaa en tiedä Suomessa olevan, ja mikä tärkeintä, siellä saa aina asiantuntevaa ja hyväntuulista palvelua, aina jää hyvä mieli.

Juustolautasella tänä vuonna oli:

Peltolan blue

Valion Aura (lapsille, ei ole lautasella)

Hakaniemi punahomejuusto (Helsingin meijeriliike)

Juustoportin Gruyére (vuohenjuustoa kiekosta)

Toholammin musta-emmental

Valion Keisarinna

Kotimaisia omenoita

Ruiskeksejä

Kirsikka-chutney kotimaisista kirsikoista (melkein Murun keittokirjan ohjeella):

1½ dl kirsikkahyytelöä

1-2 rkl punaviinietikkaa

1-2 tl sinapinsiemeniä

aavistus raastettua inkivääriä

Käytin nyt chutneyhin kesällä omista kirsikoista tehtyä kirsikkahyytelöä, Murun ohjeessa käytettiin tölkkikirsikoita, muuten raaka-aineet ovat suunnilleen samat. Keitä aineita puolisen tuntia miedolla lämmöllä välillä sekoittaen. Purkita puhtaaseen purkkiin ja nauti juustojen kanssa.


ps. mökillä ei ole lunta, mutta kaikki on jäässä, ja värit ovat aivan upeita, huurre tekee maailman pastelliksi. En mennyt uimaan, sillä jää oli niin paksua, mutta hyvin sai vilvoteltua -16 asteessa tähtitaivaan alla.

Katsaus vuoden 2015 kirjahaasteeseen

Muistan kuinka innostunut olin tästä kirjahaasteesta. Päätin helpottaa itseäni, että voin laittaa saman kirjan useampaan kohtaan, mutta tavoitteena siitä huolimatta oli n. 25 kirjaa. Iisipiisi homma, näin piti olla. Arvasin että tammi-helmikuussa en ehdi juurikaan lukea työkiireiden takia, mutta että sen jälkeen ei mitään ongelmaa. Mutta koko työvuodesta tulikin ihan hullu ja vapaa-aikaa on ollut vähän, vaikka lapsien kanssa helpottakina koko ajan.

En luovuttanut, mutta en myöskään urakoinut haastetta loppuun jaksamisen kustannuksella. En edes jaksa pitää itseäni luuserina, kunpahan vaan totean, että ehkä ei kannata ottaa mitään haasteita aikatauluilla vastaan, kivaahan sitä pitää olla. Ja luin kyllä uudenlaisia kirjoja (vähän), joihin en olisi ehkä muuten tarttunut, eli siinä mielessä toteutin kirjan vuoden haasteen aivan kuten pitikin, ilman stressiä, hyvä minä. Ehkä tartun vuoden 2016 kirjahaasteeseen samalla mielellä, katsotaan.

Mutta täytyy myöntää, että hieman olen järkyttynyt, että lukeminen on ollut näin vähäistä minulla, entisellä himolukijalla (en osaa yhdyssanojakaan kuten ennen). Kummankin lapsen jälkeen minulla on ollut sellainen n. kahden vuoden kausi, etten pystynyt lukemaan ollenkaan, mutta vähiin se on jäänyt viime aikoina muutenkin. Osaksi syytän tämän hetken työtilannetta, mutta kyllä tässä on omaakin vikaa: roikun netissä turhan paljon. Osa siitä on kivaa ja hyödyllistä, mutta kyllä siihen menee turhaakin aikaa. Ehkä olisi aikarajoitus paikallaan, tietokäytölle ei rajoitusta, roikkumiselle kyllä?

Tässä tulee listani, paremminkin olisi siis voinut mennä. Olen kyllä lukenut lapsille paljon muutakin, mutta valkkasin tähän haasteeseen sopivia kirjoja. Listasta löytyy yksi huonohko kirja (miten sillä Lehtolaisella on niin huonoa suomea nykyään), yksi aivan upea kokemus (kiitos Tommi Kinnunen, Lopottia odotellessa), miten minä fanitankaan Kirsi Kunnasta (Kirstinän kirja lisäsi fanitusta entisestään, aivan ihanaa aika- ja ihmiskuvausta, mikä upea ihminen Kirsi Kunnas onkaan), hulvattomia kirjoja (Meikkipussin pohjalta löytyi hauskoja huomioita), ajatuksia herättäviä kirjoja (Eppu Nuotioon voi luottaa), ja yhteisiä kokemuksia lasten kanssa (ensin Saiturin joulu kirjana, sen jälkeen Kansallisteatterin upeana näytöksenä, ekaluokkalainen tosin totesi kirjan puolivälissä että mä en tajua tästä (kielestä) mitään). Ja Leena Lander, lempikirjailijani kautta aikojen, mikä upea kirja taas!

1.Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
3. Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys

2.Kirja, josta on tehty elokuva
14. Charles Dickens: Saiturin joulu (luettu lapsille ääneen)

3.Vuonna 2015 julkaistu kirja
8. Kaisa Haatanen: Meikkipussin pohjalta

(4.Kirja, jonka kirjoittaja oli alle 25-vuotias, kun kirja julkaistiin)

5.Kirja, jonka henkilöistä kaikki eivät ole ihmisiä
6. Linda Liukas: Hello Ruby

6. Kirja, jonka nimi on yksi sana
3. Neljäntienristeys

(7. Novellikokoelma)

8. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle
2. Kauko Röyhkä Ville Haapasalo: et usko tätäkään

9. Tietokirja
9. Heli Laaksonen: Lähtisiks föli? (Anteeksi Heli luokituksesta, mutta opin tästä paljon)
Lisäksi sienikirjoja, puutarhakirjoja

10. Suositun kirjailijan ensimmäinen kirja
3. Neljäntienristeys

11. Sellainen suosikkikirjailijasi kirja, jota et ole aiemmin lukenut
 7. Eppu Nuotio: Mutta minä rakastan sinua

(12. Kirja, jota ystäväsi on suositeltu sinulle)
Tämä odottaa kaapissa

13. Kirja, joka on voittanut merkittävän kirjallisuuspalkinnon, esim. Finlandia-palkinnon
8. Ville Kivimäki: Murtuneet mielet

14. Tositapahtumiin pohjautuva kirja
2. Kauko Röyhkä Ville Haapasalo: et usko tätäkään

15. Kirja, jonka lukemista olet harkinnut jo pitkään
14. Saiturin joulu

16. Kirja, jota äitisi rakastaa 

(17. Kirja, joka on mukaelma jostakin klassisesta tarinasta, esim. sadusta, Shakespearen näytelmästä tai kirjallisuusklassikosta)

18. Yli 100 vuotta vanha kirja
14. Saiturin joulu

19. Kirja, joka kertoo seksuaalivähemmistöön kuuluvasta henkilöstä/henkilöistä
3. Neljäntienristeys

(20. Kirja, jonka valitset pelkästään kannen perusteella)

21. Kirja, joka sinun piti lukea koulussa, mutta et lukenut

22. Muistelmateos tai elämäkerta
1. Leena Kirstinä: Kirsi Kunnas – sateessa ja tuulessa

23. Kirja, jonka pystyt lukemaan päivässä
2. Kauko Röyhkä Ville Haapasalo: et usko tätäkään

24. Kirja, joka tapahtuu paikassa, jossa olet aina halunnut käydä
15. Leena Lander: Kuka vartioita vartioi

25. Syntymävuonnasi julkaistu kirja
5. On luettu

(26. Kirjatrilogia)

(27. Nuorille tai nuorille aikuisille suunnattu kirja)

28. Kirja, jonka nimessä on väri
10. Täti Ruskean syntymäpäivä (luettu ääneen lapsille)

29. Kirja, jossa on taikuutta
14. Saiturin joulu

30. Sarjakuva-albumi tai -romaani
Fingerporeja

31. Elämäntaito- tai self-help-kirja
9. Lähtisiks föli? (Anteeksi Heli luokituksesta, mutta opin tästä paljon)

32. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat kotikaupunkiisi tai –kuntaasi
13. Leena Lehtolainen: Surunpotku

(33. Kirja, jonka kirjoittaja ei ole kotoisin Euroopasta tai Pohjois-Amerikasta)

34. Kirja, jonka nimessä on numero
3. Neljäntienristeys

35. Kirja kirjailijalta, jonka nimikirjaimet ovat samat kuin sinulla
4. On luettu

36. Runokirja
11. Heli Laaksonen: Sulavoi

(37. Kirja, joka on kielletty jossain päin maailmaa)

38. Kirja, jonka lukemisen olet aloittanut, mutta joka on jäänyt kesken 
En aio lukea tätä, kaikki on jätetty syystä kesken

39. Kirja, jonka muistat lapsuudestasi
12. Elsa Beskow: Kukkaisjuhla, luettu ääneen lapsille

(40. Tulevaisuuteen sijoittuva kirja)

41. Kirja, jonka kirjoittaja oli yli 65-vuotias, kun kirja julkaistiin
1. Kirsi Kunnas – sateessa ja tuulessa

42. Kirja, jonka lukeminen hieman nolottaa sinua
7. Eppu Nuotio: Mutta minä rakastan sinua

(43. Kirja, jossa on yli 500 sivua)

(44. Klassinen rakkausromaani)

(45. Kirja, joka pelottaa sinua)

(46. Kirja, joka kertoo jonkin alkuperäiskansan jäsenistä tai kulttuurista, esim. saamelaiset, intiaanit tai aboriginaalit)

47. Hauska kirja
8. Kaisa Haatanen: Meikkipussin pohjalta

48. Kirja, joka kertoo henkilöstä, joka on eri sukupuolta kuin sinä
14. Saiturin joulu

49. Jännityskirja tai dekkari
9. Anne Holt: Minkä taakseen jättää 

(50. Kirja, jota kirjaston henkilökunta suosittelee sinulle)

Tapaninpäivää

Jouluaaton kattaus

Jouluruuat alkavat olla suunnilleen syöty. Olen viime vuosina oppinut tekemään sopivasti kaikkea, joten ruokahävikkiä ei juurikaan ole tullut. Ja jos jotain jää vähän yli, sen voi jalostaa monella tapaa, joulukalat lasagneen, rosolli sosekeittoon, kinkku kastikkeeseen ja laatikot pihveiksi tai leiväksi. Ja smetana pizzan päälle, kun kerran täällä asutaan.

Söimme kaloja aatonaattoja ja joulupäivänä, ja kinkkua ja laatikoita aattona ja tänään tapanina. Tämä on minusta aivan erinomainen järjestely, ei tule syötyä liikaa minään päivänä, ja kaikesta saa nauttia kunnolla. Tuossa alla on tämän päivän ateria, jos olisi vielä kaloja syönyt päälle, niin liikaahan se olisi ollut. Huomaa muuten ruokajuoma, kyllähän se cokis (koska kotikalja jo loppui) hyvältä maistuu Riedelin lasissa.

Lahjat tuntuivat olleen todella mieluisia tänä vuonna. Lapset ovat olleet lahjapyjamissaan aatosta asti, Robogem-lautapeli on kaikkien mielestä huippu (vahva suositus!), Minecraft-legoilla on leikitty ja herätyskellot odottavat kouluaamuja. Näköjään aika-fanin lapsienkin mielestä kellot ovat ihania. Aikuisetkin olivat tyytyväisiä itse hankkimiin lahjoihin. Hyvä joulu, leppoisa joulu.

Tapaninpäivän ateria

Jouluaattoa 2015

Aattoaamu taas, pulla kohoamassa, puuro kiehumassa ja kinkku otettu juuri uunista. Lapset jännittävät vaarin kanssa joulukalenteriarpoja (ei tullut mitään muuta kuin paljon jännitystä). Lievää jännitystä ilmasssa muutenkin. 

Tämä joulu muistetaan laiskana jouluna, sellaisena jolloin saunotaan pyykkikasojen keskellä (saa paheksua). Jouluna jolloin onnistuin tekemään elämäni ensimmäisen kerran klönttejä kiisseliin (väärä vispilä ja liian täysi kattila, nyt tiedän senkin). Jolloin maustepippuri kaivettiin pussista kalapöydässä kun ei minulla ollutkaan pippuria purkissa, vai mihin lie hävinnyt (muistilistaan ensi jouluksi). 

Mutta muistetaan tämä joulu siitäkin, että kuusi oli juuri sopiva uuteen paikkaan (ja sovittiin esikoisen kanssa että lähdetään joskus ostamaan lisää joulukoristeita Amerikasta). Siitä että vaikka ei ole lunta ja lämpötila on ollut samaa kuin heinäkuussa niin on se aurinko paistanut. Ja siitä, että joulukukat ovat kertakaikkisen upeat tänä vuonna. Miten nerokkaasti toteutettu istutus: kukkivaa kukkaa riittää viikkotolkulla. 

Sauvajyvänen toivottaa oikein rauhallista ja sopivanlaista joulua kaikille!

Kukat floristimestari Pirjo Koppi

Joulun 2015 kalapöytä

Perinteiseen tapaan söimme kala-aterian tänään, ja huomenna keskitytään kinkkuun ja laatikoihin. Tänään tuli tehtyä porkkanalaatikko Juuren ohjeella, ja pakkohan sitä oli syödä jo kalojen kanssa, niin hyvää se on. Minun lisäksi toinen lipeäkalan syöjä oli paikalla tänään, joten sitäkin oli tarjolla. Tein keltaisen rosollin, se oli lasten mielestä parempaa kuin tavallinen, mutta ei yhtään jouluisen väristä, joten huomenna pitää kuulemma tehdä punainen rosolli. Tänä vuonna kala-aterialla oli tarjolla

Kylmä- ja lämminsavustettu lohi

Graavit siika ja lohi

Muikunmäti, lohenmäti, smetana ja sipuli, suolakeksejä
Rapusalaatti

Katkaraputäytteellä täytetyt ruiskupit

Keltainen rosolli

Lipeäkala, peruna, sulatettu voi, maustepippuri ja suola

Juuren porkkanalaatikko

Saaristolaisleipää

Sauna jäi pesemättä, mutta joulupuuhastelu on ollut hyvinkin leppoisaa (kai se nyt on kun on vaan keskittynyt kaikkeen mukavaan). Tänään koottiin piparitalo ja samalla koristelin hienot (koristelu niin ei ole minun juttu) kalapiparit kalapöytään koristeeksi ja jälkkäriksi. Isän kanssa tuotiin kuusi sisälle ja esikoisen kanssa koristeltiin se. Esikoinen mielestä tähti näytti ihan Pirjo Kopin tekemeltä. Totesin siihen että niin näyttää kun se on Pirjo Kopin tekemä. Mietin aamulla että kuinkahan sitä ehtii kaiken tehdä, mies totesi siihen töihin lähtiessään: "Hyvinhän sulla on kaikki hanskassa."  Jepjep.

Joulumakkara Juuren ohjeella

Tämä resepti löytyy Ravintola Juuren Juuri Nyt -keittokirjasta. Kirjassa on useampi makkaraohje, joita on ihan pakko kokeilla, erityisesti arvostan että moniin erilaisiin makkaratyyppeihin löytyy kirjasta ohjeet. Siitä on hyvä jatkaa omia kokeiluja. Mutta koska nyt ekalla kerralla oli tarkoitus tehdä makkaroita juuri joulua varten, oli tietysti joulumakkara listalla ensimmäisenä kirjan ohjeista. Tämä ei ole niin lihaisa makkara kuin muut tekemäni (sydänmakkara ja tulinen possumakkara), mutta hyvää se oli, todella hyvää. Ja liemi kannattaa ehdottomasti tehdä, se todellakin kruunasi makkaran maun.

500 g porsaan jauhelihaa

2 dl ohrasuurimoita

250 g pekonia

500 g sipulia

2,5 dl hanhenrasvaa (tai silavaa)

2 dl rusinoita (käytin niiden sijaan rusinapyrettä n. 1 dl)

1 dl taateleita

½ ruukkua persiljaa

1 tl timjamia

1 tl rouhittua mustapippuria
2 tl jauhettua inkivääriä
½ tk kanelia (unohtui)

½ tl jauhettua neilikkaa

½ tl muskottia

2½ dl kermaa

1 rkl suolaa

½ plo Porteria (Koffin, oma huomio)

Keitä ohra suolatussa vedessä kypsäksi, jäähdytä. Kuori ja silppua sipulit, hienonna persilja ja taatelit. Sulata hanhenrasva pannulla, ja kuullota sipuli, mausteet ja yrtit sekä rusinat ja taatelit. Lisää ne ohran joukkoon. Kuutioi pekoni, ja lisää se ja kerma ohraseokseen. Kuumenna seos ja kiehauta sitä minuutin ajan, jäähdytä. Sekoita suuressa kulhossa jauheliha, suola ja portteri. Lisää ohraseos, sekoita hyvin ja anna massan tekeytyä puolisen tuntia huoneenlämmössä. Paista koepala pannulla ja mausta lisää tarvittaessa. Valmista makkara. Ohjeen mukaan makkara kypsennettiin uunissa, mutta minä kypsensin lisäksi osan keittämällä liemessä 20 minuuttia, jonka jälkeen pakastin makkaran, ja paistoin tänään uunissa n. 35 minuuttia 180 astetta.

Makkaran keitinliemeen:

½ plo Portteria

lihalientä

persiljaa

rosmariinia

maustepippureita
1 tähtianis

Liemi kruunasi makkaran

Sesongin lihaliemi makkaroiden lisäksi:

5 dl lihalientä (minulla oli nyt vahvaa villisikalientä)
1 rkl fariinisokeria
muutama oksa rosmariinia
1 tl maustepippureita
1 tähtianis
1 dl glögiä
2 cl madeiraa
1 rkl voita

Paahda sokeri kattilassa kunnes se alkaa tummua. Lisää rosmariini, pippurit, tähtianis ja glögi, varo roiskeita kuuman sokerin kanssa. Lisää lihaliemi ja keitä kokoon n. 15 minuuttia, kunnes lientä on jäljellä puolet. Siivilöi liemi astiaan (tarkista suola), lisää madeira ja voi, sekoita sauvasekoittimella. Tarjoa joulumakkaran kanssa. Tämä liemi kannattaa ehdottomasti tehdä, niin älyttömän hyvää se oli, ja täydensi makkaranmakua ihan uudelle tasolle, vaikka hyvää makkara oli jo sellaisenaan. Ihana liemi, voi hyvä tavaton miten ihana.

Tarjosin lisäksi tavallista perunasalaattia ja lämmintä perunasalaattia (ja keitettyjä perunoita lapsille). Lisäksi tein ruusukaalia karpaloilla, niin uskomattomalta kuin tuntuukin, mutta ruusukaalit kävin hakemassa aamulla palstalta. Loppuloman vihreät löytyvätkin sieltä, lehtikaalia ja ruusukaalia vielä yllin kyllin. Kuten jouluvieras totesi, että jaahas, tästä se alkoi sitten se jouluherkuttelu. 

Hain ruusukaalit TÄNÄÄN palstalta

Glögijuustokakku

Kukat floristimestari Pirjo Koppi

Tämän päivän väri on punainen. Esikoinen toi punaisen vyön kotiin, ja sen kunniaksi piti tehdä punaista kakkua. Koska kakku tuli vain omalle perheelle, tein sen sopivan pienenä (15 cm kakkuvuokaan) ja näin saimme kakkukahvit uuden värin kunniaksi. Miehen työpaikalla tulee lehti, jossa tämän ohjeen esikuva oli. Muutin ohjeen pienemmäksi, niin, että pohja on 1/3, täyte 1/2 ja päällinen 1/1. Pienennyssuhteet toimivat minusta kakussa hyvin; kakku on raikas eikä kovinkaan makea, ja juuri sopivan jouluinen.

100 g Bastogne-keksejä (tai piparkakkuja kuten ohjeessa)

35 g voita sulatettuna

1 ihan pieni kananmuna (tai isosta reilu puolet)

vajaa ½ dl sokeria

ripaus jauhettua kanelia

ripaus jauhettua neilikkaa

ripaus jauhettua inkivääriä

200 g maustamatonta tuorejuustoa

3 liivatetta

vajaa ½ dl sitruunamehua (puolikas pienestä luomusitruunasta)

1 dl kermaa

2 dl vahvaa hyvää glögiä

4 liivatetta

Murskaa keksit hienoksi jauhoksi. Sekoita joukkoon sulatettu voi ja painele muruseos 15 cm irtokakkuvuokan pohjalle (kannattaa laittaa leivinpaperi pohjalle, jotta kakku on helpompi irottaa).

Riko muna, lisää sokeri ja mausteet kulhoon. Vatkaa hyväksi vaahdoksi. Vatkaa vaahdon sekaan tuorejuusto. Liuota liivatteita kylmässä vedessä vähintään muutama minuutti. Purista neste pois lehdistä, ja liuota se kuumennetun sitruunamehun joukkoon, vatkaa juustomassan sekaan. Vatkaa kerma vaahdoksi, sekoita se lopuksi juustoseoksen joukkoon. Kaada täyte pohjan päälle, anna jähmettyä jääkaapissa vähintään tunti.

Valmista kiille. Kuumenna pieni osa glögistä kiehuvaksi (n. ½ dl) ja sulata kylmässä vedessä liuotetut liivatelehdet kuumaan glögiin, kaada lopun glögin joukkoon. Sekoita hyvin, ja kaada jäähtyneenä kakun päälle. Anna hyytyä kylmässä muutama tunti. Hyvä kakku kahvin tai glögin kanssa.


Kukka-asetelma on tänä vuonna sellainen, että se kestää useamman viikon. Hyvin joluasetelma järjestyi, vaikka luottofloristilla tulikin matka juuri joulun alle. Pirjon matkoja ja kaikkea muuta kaunista/ihanaa voi seurata facebookissa, suosittelen.

Tulinen savupossumakkara

Yksi kolmesta makkarasta jota tein viime lauantaina, oli vähän tulisempi savuinen possumakkara. Käytin siinä tavallista porsaan jauhelihaa, jauhettua porsaan silavaa, vähän naudan jauhelihaa sekä savustettua villisian kylkeä. Miehen metsästyskaveri oli rakentanut oman savustuminen jossa on hyvä savustaa itse metsästettyä lihaa. Saimme häneltä savustettuja kylkiluita, joita jauhoin tähän makkaraan.

800 g porsaan jauhelihaa

200 g naudan jauhelihaa

250 g jauhettua silavaa

300 g jauhettua savustettua villisian kylkeä

1½ dl portviiniä

5 tuoretta chiliä pieneksi pilkottuna

2 tl suolaa

1 rkl paprikajauhetta (tavallista ja savu-)

1 tl mustapippuria

2 tl savustettua Aji Cristalia rouheena

yht. n. 2 tl chileä jauheena (Naga Morichia, Ajeja ja Rocatoa ainakin)

Sekoita kaikki aineet keskenään. Valmista makkaraksi samalla tapaa kuin sydänmakkara. Paista koepaloja ja tarkista tulisuus ja suolan määrä. Villisian kylki oli suolaista, siksi lisätyn suolan määrä oli aika maltillinen. Paista makkarat uunissa 180 asteessa 30-40 minuuttia. Keitin osan makkaroista 20 minuuttia hirviliemessä ja pakastin sen jälkeen myöhempää käyttöä varten.

Hyvä makkara tämäkin. Tähän voi hyvin käyttää tavallista porsaan savukylkeä tai pekonia jos ei ole villisikaa saatavilla. Mausteita tuli lisättyä pariinkiin kertaan, välissä paistoin pienet palat ja lisäsin vielä chiliä. Sitä saa tosiaan olla reilusti, jos haluaa chilin maistuvan.

Maksalaatikko Juuren ohjeella

Meillä maksalaatikko kuuluu joulupöytään, taitaa olla miehen lempilaatikko jouluisin. Minä olen tehnyt aina maksalaatikon äidiltä saadulla ohjeella. Halusin nyt kuitenkin kokeilla Juuri Nyt -kirjan ohjeella tehtyä, kun porkkanalaatikkokin on kirjan ohjeella niin hyvää, että se pääsee nykyään joulupöytään, toisin kuin ennen.

Tein maksalaatikon kirjan ohjeen mukaan. Laatikosta riittää hyvin joulupöytään pariinkin kattaukseen sekä sunnuntain ruuaksi. Koska maksalaatikko ei juurikaan maistu lapsille, sain vielä pari ylimääräistä annosta pakastimeen. Maksalaatikko on helppo tehdä, ja se olisi hyvä lisä arkiruokiin, kun vaan maistuisi lapsille.

1½ l maitoa

500 g rikottuja ohrasuurimoja

öljyä

1 sipuli

1 ruukku meiramia

500 g jauhettua naudanmaksaa

6 kananmunaa

3 dl siirappia

ripaus kuivattua inkivääriä

1 rkl suolaa

250 g rusinoita

5 dl omenamehua

Kuumenna maito kattilassa. Lisää ohrasuurimot ja hauduta puolisen tuntia, kunnes puuro on valmista. Anna jäähtyä vähän. Kuullota pilkottu sipuli öljyssä. Silppua meirami. Sekoita kaikki laatikon aineet puurokattilassa (tai kulhossa). Kaada seos uunin kestävään tarjoiluvuokaan, tai sitten leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan ja paista 180 asteessa n. 40-50 minuuttia. Minulla tuli tuo iso vuoka, ja sen lisäksi muutama vähän pienempi vuoka joulupäytään.

Valmista rusinapyree keittämällä rusinoita omenamehussa niin kauan kuin melkein kaikki neste on haihtunut. Soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi ja tarjoa maksalaatikon kanssa. Syötiin nyt puolukoiden ja rusinapyreen kanssa, joulupöydässä tarjolla on lisäksi voisulaa.

Laatikko oli hyvää, ei maistunut niin maksaiselle kuin vanhalla ohjeella tekemäni, oli myös vähän kuivempaa, se ei ole kuitenkaan huono asia. Hyvä ohje, tulee käytettyä toistekin. Ja rusinapyree oli hauska juttu, maistui paremmalta kuin rusinat maksalaatikossa, vaikka ne kuuluvatkin maksalaatikkoon. Näköjään rusinat kannattaa ulkoistaa.