Sivut

lauantai 28. joulukuuta 2019

Vuoden 2019 kohokohdat


Jos vuoden aikana julkaisee 52 postausta, ei voi poimia jokaiselta kuukaudelta mieluisinta postausta kuten olen tehnyt joinain vuosina. Tänä vuonna mietin mielestäni parhaita ja koskettavimpia postauksia, ja huomasin että kaikkia yhdistää yhdessä tekeminen. Tämän vuoden viimeinen postaus on siis teille kaikille, joiden kanssa puuhastelen oikeassa elämässä, ja tietysti kaikille teille lukijoille jotka kuljette mukana.

Pitkään ajattelin/kuvittelin, että teen tätä blogia pääasiassa muille iloksi ja hyödyksi. Nyt olen tajunnut, että blogin suurin arvo on kuitenkin minulle itselle; niin paljon tähän mahtuu omaa henkilökohtaista historiaa, nyt jo pitkältä ajalta. On arkea, on juhlaa, enemmän tai vähemmän merkityksellisiä hetkiä, mutta jollain tapaa olennaisia hetkiä kuitenkin. Ehkä blogillani on edelleenkin tulevaisuutta, nimenomaan historiallisena koosteena sitten aikanaan. Jos nykyisyyttä ei kirjoita ylös, tulevaisuudessa ei ole menneisyyttä kirjallisessa muodossa. Onneksi on bujo (se muuten uudistuu minulla ensi vuonna, ensimmäistä kertaa), onneksi on blogi.

Tässä on minulle vuoden tärkeimmät tai muuten koskettavimmat hetket:

Prometheus-juhla



Vuoden merkittävin päivä taisi olla esikoisen Prometheus-juhla. Kirjasin ylös kokonaisen juttusarjan juhliin liittyen tähän blogiin (kutsukorteista, menusta, järjestelyistä, leirijuhlasta jne.). Jo varhain keväällä juhlat olivat mielessä perunoita istuttaessa, esikoisen kanssa suunnittelu aloitettiin vieläkin aikaisemmin. Juhlien järjestäminen vei aikaa, mutta kaikki oli sen arvoista. Juhlista jäi paljon ihania muistoja, lämpöä ja tarinoita. On puhdasta kultaa, että ympärillä on sukua ja ystäviä jotka haluavat olla juhlistamassa esikoista, ja puhdasta kultaa on esikoinen, joka halusi sukua ja ystäviä ympärilleen.

Päivä Kielometsässä



Tämä päivä oli yksi vuoden 2019 hienoimmista päivistä. Koko päivä huokui semmoista syvää onnea, kauneutta ja yhdessä tekemistä että harvoin saa kokea. Yhdessä sienestämistä ja säilömistä, yhdessä kokkaamista kauneimmassa mahdollisessa ympäristössä. Siinä on kaikki, vieläkin sydän sulaa kun ajattelen tuota päivää.

Lasten synttärit



Vaikka lapset alkavat olla isoja, ja vaikka aina olen melko väsynyt tuossa vaiheessa vuotta, on silti mukava nähdä sukua ja juhlistaa lasten synttäreitä yhdessä. Herkkuja ja hyvää seuraa, siitä on juhlat tehty.

Työpaikan pikkujoulut



Tästä ei ole omaa postausta, mutta olin järjestämässä työpaikan pikkujouluja, jotka vietettiin Kekri-juhlana kestävän kehityksen teemalla. Hyvä ruoka, hyvä seura ja upea musiikki, muuta ei tarvitakaan. Paljon työtä, mutta ennenkaikkea paljon iloa ja työhyvinvointia.

Ulkotulilla kokkaaminen



Minulle tuottaa suurta iloa valmistaa ruokaa ulkona primitiivisissäkin oloissa, sisäinen muinaissuomalaisuuteni nauttii sellaisesta. Tänä vuonna rakensin "hienon" ulkogrillin mökille, ja sen äärellä kokkailu on tuottanut mitä suurinta iloa kesän aikana. Ihmisiä pyörii ympärillä välillä enemmän, välillä vähemmän, ja minä hyrisen onnesta nuotion äärellä. Esim. tuo kuvan jänis kuuluu suuriin onnistumisiin tänä vuonna.

Makkaratalkoot



Makkaratalkoot miehen kanssa olivat hauskat, vaikka tulivatkin vähän yllättäen. Tarkka etukäteen suunnittelu (onneksi on pitkä bussimatka töihin ja takaisin) ja mielessä selkeä työsuunnitelma, niin kaikki sujui hyvin aikataulusta ja univajeesta huolimatta. Makkaroita on kiva tehdä, ja etenkin kun tietää tekevänsä niitä muille. 

Muutama sana 2020-luvulle



Tätä kulunutta vuosikymmentä on luonnehdittu sähläyksen vuosikymmeneksi, vuosikymmeneksi jolloin on pitänyt suorittaa ja olla kiireinen koko ajan kaikista keskeytyksistä huolimatta. Vuosikymmen, jota leimaa FOMO (fear of missing out), eli pelko siitä että jos ei tee koko ajan kaikkea, jää jostain paitsi.

Tulevan vuosikymmenen soisi olevan aivojen vuosikymmen, aika, jolloin tehdää asioita jotka saavat mielen voimaan hyvin ja jaksamaan. Ja vuosikymmen, jolle tyypillistä olisi FOMOn sijaan JOMO (joy of...), eli ilo siitä, että asioita jää tekemättä ja kokematta, tämän minä jo osaankin hyvin. Vähän, pienesti ja lähellä.

Tajusin vasta jälkikäteen, että minun tämän vuoden joulukalenterini oli kokonaisuudessaan kuin vastaus tähän toiveeseeni tulevasta vuosikymmenestä (lukeminen, museot, metsä ja käsityöt). Kun tekee mitä tahansa noista, jää monta muuta asiaa tekemättä ja kokematta, mutta mieli voi hyvin.


Tervetuloa 2020, taas uusi tasavuosi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti