torstai 30. heinäkuuta 2015

Valkopaputahnaa kasviksille ja leivälle



Onneksi torilla on vähän enemmän tarjontaa kuin palstalla. Tällä hetkellä, parhaaseen sadonkorjuuaikaan palsta on tarjonnut runsaasti lehtikaalia ja perunaa, ja niiden lisäksi nyt sipulia ja kaksi (2!) naurista. Rikkaruohot voivat kyllä hyvin, eli vihreää siellä sentään on, eilisen illan vietin kitkiessä, mutta mitään ei huomaa. Minä jäin kotiin (loma loppui jo) kun muu kotiväki lähti reissuun, joten oli aika heittäytyä taas hurjaksi, eli kasvissyöjäksi. 


Tällä kertaa ostin torilta kaikkea kivaa värikästä, hallista hyvää maalaisleipää ja tein niille paputahnan dipiksi ja leivänpäälle. Olin lukenut aikaa sitten Kulinaarimurulasta mielenkiintoisen paputahnaohjeen, ja se mielessä tein nyt yksinkertaisen version tahnasta. Yksinkertaisesti minulla oli muutama dl liuotettuja (o/n) ja keitettyjä (60') valkopapuja, lisäsin sekaan vähän kermaa, oliiviöljyä, suolaa ja riittävästi sitruunamehua. Ajoin pavut muussiksi sauvasekoittimella, mutta halusin jättää vähän sattumia (koska sauvasekoittimeni vetelee viimeisiään) joten en tehnyt tahnasta sileää kuten Jaana teki. Mutta hyvää oli leivän päällä ja kasvisten kanssa. 

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Pizza meni metsään: kyyhkypizza


Olen varmaan ennenkin todennut, että tuli parasta pizzaa mitä olen saanut, mutta taas ollaan samoilla jäljillä. Tässä on maailman yksinkertaisin, mutta maultaan totaalisen hieno ja upea pizza. Esteettisesti ei niinkää, lihasuikaleet vähän kipristelivät uunissa, ja kuvio särkyi, mutta se maku ja koostumus, ihan huikeaa. Täytteenä pelkkää juustoa ja kyyhkyn rintaa, sillä en halunnut mitään muuta raaka-ainetta sotkemaan hienoa metsän makua, ja se kannatti, todellakin.

Minä sulatan pakastimen aina ennen mansikkasesonkia, ja samalla tulee kartoitettua mitä kaikkea pakastimessa vielä on. Tänä vuonna jostain syystä kyyhkyjen käyttö on jäänyt vähälle, ja meillä on edelleen reilusti kyyhkyjä pakastimessa, vaikka uusi kausi alkaa reilun kahden viikon päästä. Nyt syödäänkin seuraavat viikot pakastinta tyhjäksi, eli riistaa on tiedossa enemmänkin.

Tästä annoksesta tulee kaksi-kolme annospizzaa, kaksi on melko reilun kokoista.

2 kyyhkyn rintafileet
2-3 rkl hyvää oliiviöljyä
tuoretta timjamia muutama oksa
tuoretta rosmariinia oksa
5-10 katajanmarjaa
suolaa, pippuria

Leikkaa nahattomat kyyhkyn rintafileet (jäisen kohmeisina) ihan ohuiksi suikaleiksi. Sekoita öljyn joukkoon pilkotut yrtit ja morttelissa murskatut katajanmarjat. Sekoita lihat yrttiöljyn joukkoon, lisää suolaa ja pippuria myllystä. Anna maustua sen aikaa kun teet ja kohotat pizzataikinan, liha ehtii sulaa ja lämmetä tässä ajassa hyvin.

3 dl:n pizzataikina (käytin vähemmän öljyä kuin tuossa ohjeessa)
hyvää cheddaria
hyvää parmesania
filesuikaleet

Tee lempipizzataikinasi, tai käytä tuota käyttämääni ohjetta. Anna taikinan kohota tunnista muutamaan tuntiin. Kauli ohuet pohjat ja raasta päälle hyvää cheddaria ja parmesania, juustoa ei tarvitse olla ihan kamalan paljoa. Asettele raa'at filesuikaleet päälle ja paista 250 asteessa 10-12 minuuttia (tai kunnes pohja on sopivan rapea). Nauti kuumana, tosin erityisen hyvää tämä on vähän jäähtyneenäkin.

Tämä oli hieno makukokemus, yksi tämän vuoden kohokohtia toistaiseksi. Yksinkertainen kokonaisuus joka oli paljon enemmän kuin osiensa summa.

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Punaherukka-lehtikaali-smoothie


Tätä hetkeä olen odottanut. Enkä tarkoita nyt pelkästään sitä, että punaherukkapensas notkui kypsistä marjoista (ennen kuin linnut pääsivät jotain ihme kautta sitä harventamaan) tai että lehtikaalisato on jälleen ihan mieletön (se ja peruna ovatkin ainoat jotka ovat menestyneet hyvin tässä kesäsäässä). Vaan sitä, että minulla on kädessä kaunis smoothie-lasi, sellainen johon mahtuu iso annos marjoja, jäitä, mitä vaan. Ja joka on kaunis! Olen esittänyt Iittalalle joku pari kolme vuotta sitten toiveen, että heidän pitäisi tehdä joku kaunis iso lasi smoothieta varten. Olkoonkin että Wirkkalan Ultima Thule -lasissa lukee olutlasi, niin vetoisuus on 6 dl, lasi on hyvä kädessä ja kaunis kuin mikä eli juuri sellainen smoothie-lasi mitä toivoinkin. Kiitoksia toiveen esittämisestä otetaan vastaan, senhän takia tuo tuli markkinoille kun niin kauniisti pyysin, eikö vain.

Oikeastihan smoothiet eivät tarvitse mitään reseptiä, laitetaan desi pari jugurttia, desi pari maitoa, tai muutama desi piimää (tai mitä vaan nestettä), lisäksi desi pari marjoja tai hedelmiä ja jotain vihreää jos sellaista kaipaa. Hunajaa jos muuten tulisi liian kirpeää. Vääksyn myllyn parvitalkkunaa silloin kun nälän pitää pysyä vähän kauemmin loitolla. Minulle kotimaiset marjat ja lehtikaali ja talkkuna ovat riittävästi superia, mutta tokihan siihen voi sekoittaa vielä jotain ulkomailta rahdattuja supermarjoja ja/tai -siemeniä ja muuta foodia. Jäitä lisäksi, jos kylmyyttä kaipaa (en käytä koskaan), sitten kaikki blenderissä sekaisin ja sileäksi, juoma nättiin lasiin ja se on siinä. Minä tein tällä kertaa näin:

1½ dl vaniljajugurttia (Juustoportin paras)
1½ dl maitoa
2½ dl punaisia viinimarjoja
2 lehteä lehtikaalia (1 punainen, 1 Red russian)

Laita kaikki aineet tehosekoittimeen ja aja sileäksi. Nauti kauniista lasista ja hyvästä olosta. 

torstai 23. heinäkuuta 2015

Villisian ribsit eli kylkiluut chilikastikkeessa


Minä olen ollut lomamatkan jälkeen äärimmäisen laiska kotikokkaaja, mutta toisaalta, tämä on ihan paras aika vuodesta laiskotella keittiössä. Yhtenä päivänä syötiin Kauppahalli24:n kautta tilattua Eriksonin kalatukun kylmäsavulohta (suosittelen!) ja juuri palstalta haettuja perunoita (maasta nostosta 10 minuuttia ja perunat olivat jo kiehumassa tillinvarsilla maustetussa suolatussa vedessä) ja salaattia, myöskin palstalta. Nyt aletaan olla siinä pisteessä, ettei aterian raaka-aineiden määrä voi enää oikein laskea, eikä oikein helppouskaan. Mutta loma on tehnyt tehtävänsä, arkiruuanlaitto jaksaa taas innostaa, paljon hyviä ideoita taas mielessä.

Eilen oli grillauspäivä, sekin tosin meni helpomman kautta sillä käytin valmissoosseja. Minulla on nyt kaappien ja pakastimien tyhjennys menossa (taas/edelleen), ja mietin ruuat sen mukaan mitä kaapeista löytyy. Kylkiluista tein kaksi versioita, vähän tulisemman ja sitten miedomman lapsia varten.

Minä olen Kaikkia äitini reseptit -Nannan kanssa samaa mieltä, että parhaat kylkiluut tulee uunin ja grillauksen yhdistämisellä. Tietysti keittämällä saa hyvää lientä lisäksi, mutta silti parasta lihaa tulee uunin kautta:

yhteensä n. 3½ kg villisian kylkiluita (toki vähempikin riittää, nyt vain oli tuo määrä)
mausteita (Aji Cristalia, pippureita, paprikaa, yrttejä, suolaa jne)

Hiero mausteista tehtyä seosta kylkiluiden pintaan. Laita kylkipalat uunivuokaan ja paista 125-150 asteessa 4-5 tuntia. Pienemmälle määrälle lihaa riittää lyhyempikin aika, tai jos lihat ovat pelkkää kylkiluuta, nyt mukana oli lihaisampaakin osaa.

Chilikastiketta, chiliä
tai Kapteenin juhlakastiketta

Sudi lihojen pintaan reilusti sopivaa kastiketta. Minä käytin aikuisten verisoon Witchdoctorin Dark Roast -chilikastiketta, olin ostanut sen Hellasta&Herkusta joskus alkukesästä. Kastikkeessa sellaisenaan on hyvä chilisyys, mutta grillatessa siitä häviää osa, eli käytä soossia ihan reilusti. Ripottelin vielä pintaan vähän savustettua Aji Cristalia. Lasten versioon käytin myös aiemmin kesällä Banjamin maatilatorilta ostamaani Kapteenin juhlakastiketta. Sekin on hyvä kastike, joka maistuu kaikille (hyvä kastike, ei tosin mikään lisäaineeton). Grillaa tämän jälkeen lihoihin hyvä rapea pinta. Leikkaa lihat luita myöten ja laita tarjolle.

Lihat syötiin grillattujen kasvisten kanssa. Lihaisia luita jäi reilusti yli, joten tänään on tarkoitus tehdä kasviskeitto lihojen lisäksi, eli helppus(=laiskottelu) keittiössä jatkuu. Lopuista luista irroitan lihat, pakastan ja teen lähiaikoina hyvän kastikkeen.

lauantai 18. heinäkuuta 2015

Matkalla Suomessa


Kesälomalla tulee aina reissattua jossain vähän pidemmälläkin kuin vain kodin ja mökin väliä. Tulee käytyä sukulaisissa tai muuten vaan jossain päin Suomea, melkein kaikki kolkat on koluttu jossain vaiheessa. Tämä matkailu tapahtuu ihmisten ja paikkojen ehdoilla, ei ruuan, ja sen kyllä huomaa. Avaudun nyt asiasta, josta on saanut lukea monesta muustakin paikasta, eikä tässäkään kirjoituksessa ole mitään uutta, vanhan toistoa ja ihmettelyä vaan.

Kun olin lapsi, yövyimme niillä harvoilla reissuilla millä kävimme aina tienposkessa teltassa ja olimme omissa ruuissa, omat eväät oli mukana vaikkea ei oltaisi yövyttäkään. Mukavia muistoja, mutta en kaipaa niitä aikoja, sillä oikeasti minusta on ihan kiva käydä illalla nukkumaan vaivattomasti valmiiseen sänkyyn jne.

Mutta vaikka nukkuminen ja oleminen on helppoa ja vaivatonta, niin tavallisissa, ihan hyvissäkin, hotelleissa aamiaiset jaksavat ihmetyttää. Ollaan sitä missä päin Suomea tahansa, ja mihin tahansa vuodenaikaan, niin samanlaista tusina-aamiaista on aina tarjolla (no ok, tämän lisäksi Tampereella yleensä aina on mustaa makkaraa sentään) eli samat leikkeleet, raa'at tomaatit, kuivat kurkut, nahistuneet (pussi?)salaatit ja identtiset leivät. Lisänä sitten sitä teollista prosessoitua munamössöä ja pekonia, "liha"pullia ja/tai nakkeja. Vähän valmismuroja ja tusinakeksejä ja ulkomaista marjasekoitusta. Keltaisessa pussissa teetä ja haalean lämmintä vettä teenjuojille, kahvista en osaa kommentoida. Varmasti tuo aamiainen on kustannustehokas, mutta ankea se on ja huono olo siitä jää. Voi kun jossain olisi sellainen "vähemmän on enemmän" -aamiainen, tai se enemmän on enemmän, mutta hyvistä raaka-aineista. Vähän hyvää paikallista leipää, joku hyvä kotimainen leikkele ja juusto ja muutama kypsä kasvis, sen ei ainakaan kesällä pitäisi olla vaikeaa. Mutta ei, samaa mössöä koko Suomen maassa niin kesällä kuin talvellakin.

Ei se matkan varrellakaan syöminen mikään elämys ole. Jos syö huoltsikoilla, on samaa teollista pihviä, valmiskastiketta ja lödjöjä lisukkeita tarjolla ihan joka paikassa, ei ole väliä missä päin matkustaa, tai mihin vuodenaikaan tahansa. Ruokaa, josta lähtee nälkä hetkeksi ja tilalle tulee tukkoinen olo päähän ja paha mieli. Vaihtoehtoja ei tunnu olevan ainakaan helposti tarjolla. Ruuan alkuperästä ei ole aavistusta, mutta ei kai sen perään kannata muutenkaan kysellä, kun ei Suomessa enää näköjään tarjota kotimaista ruokaa isoissa tapahtumissakaan, kuten saimme juuri lukea tuosta jutusta. Vähän vaikea äänestää jaloillakaan, kun jossain sitä vaan on pysähdyttävä, ainakin lasten kanssa. Ja jos äiti on ollut vähän väsynyt ja kaipaa lomaa siitä normaalista arkiruokarumbasta, niin jossain sitä valmista ruokaa olisi kiva saada. 

Tällä viimeisellä reissulla aamiaiset syötiin hotellissa, päivällistä syötiin huoltsikalla, tavallisessa ketjuravintolassa ja "hienossa historiallisessa" ravintolassa, joka kuitenkin kuuluu isoon ketjuun. Kaksi ensinmainittua olivat juuri sitä mitä olettikin (ei millään hyvällä), mutta kyllä se ketju näköjään saa ketjutettua hienonkin miljöön. Paras ateria reissulla oli se, kun olimme ostaneet paikallisesta hallista hyviä leikkeleitä ja juustoja ja lisänä tuoretta leipää, mansikoita ja sesongin hedelmiä. Ja ylivoimaisesti paras ruoka oli yksinkertainen ateria mökillä reissun päätteeksi: mies grillasi kokonaisen kalan, minä uunitin uudet potut ja esikoinen teki uudesta kaalista salaatin. Hyvä ateria ei paljoa vaadi, kun sitä vaan saisi jossain  muuallakin kuin kotona tai sukulaisssa/ystävillä.

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Mökki heinäkuussa 2015


Mustikka ei vielä ole kypsää ainakaan täällä päin, paljon on raakileita ja puolikypsiä joukossa. Pitänee odottaa ainakin pari viikkoa vielä. Vadelmatkin ovat vasta ihan alulla, metsämansikka sentään on juuri parhaimmillaan. Mustikkaa on ainakin pihassa jonkin verran, eli toivoa on sen suhteen tänä vuonna. Vadelmasta on liian aikaista sanoa vielä, jos aurinkoa ja vettä riittää sopivasti, saadaan ihan mukava sato, mutta kuten sanoin, sitä ei vielä tiedä. Viinimarjat ovat kypsymässä, väriä jo näkyy, mutta ei vielä kypsiä marjoja. Joskus sitä on jo keitetty mehuja heinäkuun puolella, mutta ei todellakaan tänä vuonna. 


Kasvimaalla kasvaa sentään jotain, ja itävyyskin on ollut parempi kuin kaupungissa, mutta kovasti ollaan jäljessä, ainakin jos vertaa parin vuoden takaiseen samaan päivään. Silloin sai jo satoa ihan mukavasti. Minulla jäi kolme kurpitsaa henkiiin, niistä kahdessa on ihan pieniä nuppuja, yhdessä ei niitäkään. Ei tarvitse täälläkään miettiä että mitä sitä keksii kesäkurpitsasadosta.


Hedelmäpuista ei ole satoa odotettavissa ainakaan muutamaan seuraavaan vuoteen. Kahdesta vanhemmasta omenapuusta on sentään tulossa vähän omenia, joku kymmenen kummastakin. Kumpikin puu kaipaa leikkaamista, aivan kuten viinimarjapuskatkin. Viinimarjat aion leikata syksyllä, ainakin niin paljon kuin ehdin, ja omenia varten pitää tehdä reissu mökille kevättalvella. Mutta ei tämä mökin kasvimaa ja marjapuskat näytä niin ankeilta kuin kaupungissa, eli syksyä kohti mentäessä ihan kohtuullista satoa on odotettavissa.

torstai 16. heinäkuuta 2015

Creme brulee strutsinmunasta


Kun kerran olin erottanut strutsinmunasta valkuaisen ja keltuaisen, ajattelin kokeilla miten creme brulee onnistuu keltuaisesta. Ja hyvinhän se onnistui, suorastaan loistavasti. Pelkästään tätä varten kannattaa valkuainen ja keltuainen erottaa. Ja nyt olen sitä mieltä, että jäätelöä on ihan pakko päästä kokeilemaan, jos se on samalla tavalla hyvää kuin tämä, niin suosikkijäätelö on helppo arvata.

4 dl kermaa
vaniljatanko
80 g sokeria
1 dl keltuaista

n. 2 rkl sokeria


Laita kerma kattilaan. Halkaise vaniljatanko, ota siitä siemenet kerman joukkoon ja lisää myös tanko mukaan. Lämmitä kerma melkein kiehuvaksi/kiehauta nopeasti ja siirrä sivuun jäähtymään. Jätä vaniljatanko jäähtymisen ajaksi antamaan makua. Vatkaa sillä aikaa keltuainen ja sokeri vaahdoksi, siitä tuli hienoa melkein valkoista vaahtoa. Poista vaniljatanko kerman joukosta ja lisää kerma vähä kerrallaan munien joukkoon. Kaada seos neljään uunin kestävään annosvuokaan ja siirrä ne isoon uunivuokaan, jossa on niin kuumaa vettä kuin hanasta tulee suunnilleen kermaseoksen puolen välin korkeudella. Laita 150 asteeseen uuniin ja paista n. 30 minuuttia. Anna jäähtyä kunnolla ihan kylmäksi. Ennen tarjoilua lisää sokeria tasainen kerros päälle ja polta sokeri tohottimella.

Tämä jähmettyi selvästi nopeammin kuin tavallisista kananmunista tehty creme brulee. Kannattaa ehkä vähän laskea lämpöäkin. Vaikka ulkonäkö ei ole kaksinen (minulla oli käytössä miehen "vähän" isompi tohotin") niin maku oli sitäkin parempi. Tästä saisi ihan täydellisen jälkiruuan fiinimmällekin illalliselle.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Uudet perunat uunissa (ja vähän mökkiruokailusta)


Kannattaa käydä vierailuilla toisten mökeillä, monestakin syystä. Yksi syy on se, että oppii uusia yksinkertaisia tapoja tehdä tutuista raaka-aineista ruokaa, josta kaikki tykkäävät (muita syitä on mm. se että kotiin lähtee ison säkillisen kanssa upeita kasveja joita ei muuten saisi mistään, kuten mutanttikuunlilja, tai että mieli virkistyy hyvässä seurassa jne.). Varmaan näitä perunaohjeita on netti ja keittokirjat pullollaan, mutta eipä ole tullut kokeiltua juuri näin tehtynä.

Kun surffailen netissä, huomaan pitäväni paljon yksinkertaisemmasta mökkiruuasta kuin mihin keskimäärin törmää. Minusta mökillä parasta on yksinkertainen, kikkailematon ruoka kesän/syksyn raaka-aineista (ehkä olen vain laiska, enkä ainakaan oikea foodie). Kun olen mökillä, niin tuntuu että yksinkertaiseenkin ruokaan menee ihan riittävästi aikaa, etenkin kun sitä haluaa pääasiassa seurustella vieraiden kanssa/tehdä hommia/nukkua päikkärit/tjs. Viimeksi kun tuli vieraita, tein kaksi pizzaa (kyllä kelpaa kun on mökki-assistent) ja makeaksi herkuksi pannaria lisukkeineen, mansikka-aikaa kun jo oli. Toisella kerralla grillasimme makkaraa ja söimme italiansalaattia, ja kahvin kaveriksi oli juuri leivottua pullaa (kyllä kelpaa kun on mökki-assistent). Ei muuta, ei sen kummempaa, mutta luulisin että muutkin kuin isäntäväki oli tyytyväisiä.

Mutta takaisin pääasiaan, eli siihen ihanaan ateriaan jonka saimme nauttia hyvässä seurassa ihan vasta. Minä olin tehnyt päivällistä varten etukäteen jääpaistin hirvenvasasta, mausteliemenä yksinkertaisesti 5%-suolaliemi, vähän ruskeaa sokeria, paljon katajanmarjaa ja rosmariinia ja vähän pippureita. Paisti oli minun panostus ruokaan. Lisänä oli hyvää varhaiskaalia, tomaattia, kurkkua, varhaissipulia ja aivan ihanaa piparjuurikastiketta. Ja sitten näitä perunoita! Meidän lapset, jotka "inhoavat" uusia perunoita, tykästyivät näihin, ja pyysivät tekemään pian uudestaan. Ja minähän tein, melkein heti seuraavana päivänä. Mutta vielä tähän ateriaan: ihastelimme kaikki yhdessä kuinka hyvää ruoka oli, kuinka yksinkertaista mutta kertakaikkisen maistuvaa, ja vähällä vaivalla valmistettua. Kukaan ei kaivannut mitään monimutkaista, eksoottista tai muutakaan erikoista; pelkästään hyviä perusmakuja vähällä vaivalla. Ja paljon paljon puutarhajuttuja, miehillä ilmeisesti pajajuttuja, päälle.

Minä tein pian palattuamme toisinnon tuosta hyvästä ateriasta. Paisti oli niin iso, että osa jäi kotiin toiselle aterialle, ja perunat hain palstalta. Kaalia ei ollut, mutta palstan salaattia oli reilusti sen sijaan, piparjuuritahnaa ei ollut, mutta piparjuurta kylläkin (+jugurttia, loraus kermaa, sitruunamehua, vähän suolaa ja aavistus ruskeaa sokeria). Lapset kehuivat kilvan, että kerrankin on hyvää ruokaa, yhtään ei haitannut että juuri oltiin syöty samaa.  Hyvän ruuanlaittajan titteli lapsilta oli taattu. Kuopus joka ei yleensä syö juurikaan lihaa, veteli nyt jääkaappikylmää paistia reilusti, esikoinen joka ei pidä perunoista, pisteli niitä menemään vaikka kuinka monta. Ja vannotti että teen kaikki uudet perunat näin.

n. 1 kg uusia perunoita
1 rkl öljyä
suolaa myllystä

Pese perunat. Näihin, maasta ihan muutama minuutti aiemmin nostetuihin, ei jää yhtään kuorta, mutta kyllä ne kaupankin uudet perunat ovat hyviä. Pyöräytä perunat öljyssä ja laita uunivuokaan. Lisää suolaa myllystä, ja paista 250 asteessa uunissa n. 35 minuuttia, vähän perunoiden koosta riippuen. Kokeile tikulla että ovat sopivan kypsiä sisältä, ja päältä hyvän rapeita.

Käytin nyt Timoa, sitä paljon parjattua varhaisperunaa. Tämä vuosi on ollut suosiollinen perunan maulle, mutta luulisin että toisenlaisenakin kasvuvuonna Timo menee ainakin tällä tavalla laitettuna. Hyvää, kertakaikkisen hyvää. 

lauantai 11. heinäkuuta 2015

Palsta heinäkuussa 2015 - masentavia kuvia



Eipä ole palsta koskaan ollut näin tyhjä heinäkuussa. Ei edes viime vuonna, joka oli siihen mennessä kaikkien aikojen huonoin satovuosi. Osa kasveista iti tänä vuonna huonosti, ja kaikki hernekasvit ja pavut menivät kyyhkyjen kupuihin. Tai siis lähes kaikki. Yläkuvassa näkyy härkäpapupenkit, kahdesta isosta penkistä selvisi 10 härkäpapua. Eipä tarvitse tänä vuonna kuluttaa niihin aikaa. Papupenkistä jäi jäljelle kaksi papua, pääseepä sadonkorjuuaikaan helpolla.



Mitä luulette, olenko pulassa kesäkurpitsojen ja kurpitsojen kanssa tänä vuonna? Mökille laitoin 8 + 3 lajiketta, niistä on kai kaksi tai kolme hengissä, pieninä. Palstalle laitoin 8 lajiketta, niistä hengissä on kai 3, mutta tuollaisena miniversioina. Noiden kaikkien lusikoiden kohdalla on siis ollut joku kurpitsa.



Edessä on punajuuripenkki, joka iti kohtuullisesti, vaikka pieniä nuo vielä ovat, ottaen huomioon että kohta on heinäkuun puoliväli. Monena vuotena tähän aikaan on jo syöty punajuuria. Taaempana on keltajuuripenkki, jossa on itänyt ehkä kymmenisin keltajuurta. Eipä tarvitse ruveta taiteelliseksi syksyllä ja miettiä kaikkea hienoa kuten värien leikkiä ruuassa. Ja kuten näkyy, käytävien kitkeminen on vaiheessa.



En myöskään laskisi perheen ruokkimista maissien varaan. Tai pyydä naapurin lapsia syömään herneitä, maissien takana näkyy toinen tyhjästä hernepenkistä. Kummassakin penkissa on muutama herneenverso, mutta en viitsinyt edes tukea niitä. Blue Kongo sentään kukkii hienosti.


Mutta toivoakin on. Tässä on uusi, mökiltä siirretty raparperi. Minun vanha puska ei oikein menesty täällä, nyt kokeilin että jos vaikka mökiltä siirretty alku lähtisi parempaan kasvuun uudella puolella. Kaivoin iiison kuopan, täytin sen uudella mullalla johon oli sekoitettu reilusti hevosenkakkaa ja lehmänlantaa. Jos vaikka tuossa menestyisi, hieno alku ainakin juurenpaloista.


Mansikoita sentään tulee hienosti tänä vuonna. Ollaan syöty jo useampi litra, ja sato on vasta alussa. Näin paljon mansikoita ei ole ollutkaan minään vuonna. Ja hyviäkin ovat.



Vaikka iso osa palstaa on kurjan näköistä, niin kyllä sinne hyvääkin kuuluu. Perunat voivat hyvin, ollaan jo muutama kerta syötykin niitä (tiedostan toki, että palstanaapurit ovat syöneet omia perunoitaan juhannuksesta saakka). Edessä kasvaa Arielle ja takana uusi kokeilu Pink fir apple, jota on kovasti kehuttu hyväksi salaattiperunaksi. Näiden aika ei vielä ole, mutta ihan riittävän hyvältä näyttää nyt. Perunoiden takana on lehtikaalipenkit, ihan loistava sato tulossa tänä vuonna. Siellä on muistaakseni seitsemää eri lajiketta, ja kaikki ovat itäneet ja kasvaneet hyvin.


Eli kyllä sitä alkaa olla omavarainen ainakin perunan, sipulin, kaalin ja salaatin suhteen. Korissa on tämän päivän ateriaa ja iltapalaa. Pussi oli täynnä salaattia, tilliä ja persiljaa, perunatkin syötiin jo, lehtikaali menee smoothieen ja sipulit illalla salsaan.

Masentavasta ruukkupuutarhasta en halua ottaa kuvia, jääköön tämä vuosi unhoon tomaattien, chilien ja basilikoiden osalta. Kun tulee jo toinen huono vuosi peräjälkeen, sitä alkaa melkein miettiä, että olenko minä kadottanut viherpeukalouteni tässä kaikessa elämän kiireessä ja stressissä. Mutta jaksan toivoa ensi vuodesta parempaa, aivan kuten jaksoin viime vuonnakin. Ja ei kahta ilman kolmatta, eihän se pidä paikkaansa, eihän.

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Mansikkakakku strutsinmunasta


Strutsinmunasta riitti hyvin kakkuunkin. Olin kuullut kehuttavan siitä tehtyä tavallista sokerikakkua, ja niinpä sitten piti kokeilla mansikkakakkua (mitä muuta kakkua muka voisi tehdä juuri nyt?). Sekoitin eroteltua keltuaista ja valkuaista yhteen oikeassa suhteessa, eli yksi osa keltuaista ja kaksi osaa valkuaista. Kakusta tuli koostumukseltaan sellainen vähän sienimäinen, ihanan pehmeä, ja oikeastaan se muistutti minusta enemmän enkeltenkakkua kuin tavallista sokerikakkupohjaa. En edes kostuttanut kakkua mitenkään, ja silti se oli mehevä ja hyvä. Ihan varmasti teen jatkossa kakut strutsinmunista, jos se vaan on mahdollista. Suosittelen!

2½ dl munaa
2 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoa
1 dl perunajauhoa

Vatkaa muna ja sokeri vaahdoksi, siitä tuli todella kuohkeaa, ihan valkoista vaahtoa. Siivilöi keskenään sekoitetut jauhot joukkoon ja sekoita varovaisesti taikinaan. Paista voidellussa ja jauhotetussa kakkuvuuassa 175 asteessa n. 35 minuuttia (halkaisija n. 20 cm). Anna vähän jäähtyä ja irrota vuuasta. Kun kakku on kokonaan jäähtynyt, leikkaa se kolmeen osaan.

Väliin:
1 l mansikoita
1 rkl sokeria
2 dl kermaa
1 dl rahkaa
1 rkl sokeria
ripaus vaniljajauhetta

Pilko 1 l mansikoita ja ripottele päälle sokeria. Anna mansikoiden mehustua vähän aikaa. Vatkaa kerma vaahdoksi, sekoita rahka sekä sokeria ja vaniljajauhetta maun mukaan joukkoon. Levitä puolet rahka-kermaseoksesta ja mansikoista esimmäiseen väliin. Täytä toinen väli samalla tavalla. Anna kakun vetäytyä kylmässä jonkin aikaa, vähintään muutama tunti. Kaikki kosteus kakkuun tuli mehustuneista mansikoista.

Päälle:
3 dl kermaa
1 dl rahkaa
2 rkl sokeria

n. 1 l mansikoita

Vatkaa kerma vaahdoksi, sekoita joukkoon rahka ja sokeria maun mukaan. Levitä kerma päälle ja reunoille, koristele reilusti kokonaisilla mansikoilla. 

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Marenki strutsinmunasta


Strutsinmuna oli niin hauska tuttavuus, ja lisäksi olin kuullut kehuttavan siitä tehtyä kakkua ja marenkia, niinpä sitä piti käydä ostamassa toinenkin muna. Tällä kertaa halusin erotella keltuaisen ja valkuaisen erikseen. Olin ajatellut että sahaisimme munan halki, mutta Kilkkilän farmin Riitta neuvoi että kannattaa tehdä se pieni reikä kuten viimeksikin, ja siitä valuttaa ensin valkuainen pois, ja sen jälkeen vasta rikkoa keltuainen tikulla. Näin siis tein. Mies porasi hienon reiän jääkaappikylmään munaan ja minä aloin valuttaa valkuaista pois. Siinä meni jonkin aikaa, ja lopputuloksena oli 8½ dl valkuaista. Tämän jälkeen tökin grillitikulla keltuaisen rikki, ja valutin sen toiseen kulhoon. Keltuaista tuli 4 dl, eli aika sama suhde keltuaisen ja valkuaisen välillä mitä kananmunassakin on.


Kuvassa näkyy keltuainen vasemmalla ja valkuainen noissa kahdessä mittakannussa. Pelasin varman päälle, ja siksi valkuainen on kahdessa astiassa. Keltuainen pysyi hyvin koossa, se hajosi vasta kun rikoin sen tikulla. Muna oli tuore, n. viikon vanha, sitä en tiedä miten vanhempi muna olisi toiminut.

Marenki vähän levisi, ja se paistui nopeammin ja tummemmaksi kuin kananmunalla tehty marenki. Seuraavalla kerralla kokeilen lyhyempää paistoaikaa. Pienistä marengeista tuli onttoja ja ne paistuivat tuossa ajassa aika tummiksi sisältäkin.

1,75 dl valkuaista
2 dl hienoa sokeria

Vatkaa valkuainen vaahdoksi ja lisää sokeri pikkuhiljaa. Pursota vaahto leivinpaperille, ja paista 125 asteessa n. 90 minuuttia. Suosittelen kokeilemaan vähän lyhyempää aikaa ja matalampaa lämpöä. Voisi kokeilla myös lisätä vähän maissitärklkelystä kuten Pavlovaan tulee, jos marenki pysyisi kasassa niin vähän paremmin. Sokeriakin voisi olla aavistus enemmän.

Pakastin valkuaista yhden satsin, eli aion kokeilla vielä kuinka pakastetusta valkuaisesta marenki onnistuu. Silloin voisi kokeilla sitä Pavlovaa vähän lyhyemmällä paistoajalla.

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Miltä palsternakka näyttää?


No kaikkihan sen tietää miltä palsternakka näyttää, se epäsiisti, kalpea versio porkkanasta. Mutta sitä minä en tiennyt 5-6 v sitten, kun ensimmäistä kertaa kylvin palsternakkaa, että miltä ne ensimmäiset palsternakan lehdet näyttävät. Googlasin ja etsin ja yritin löytää, mutta en löytänyt kuvia jotka olisivat auttaneet. Niin sitten kitkin kaikki palsternakat rikkaruohojen mukana (ainakaan minään muuna vuonna itävyys ei ole jäänyt nollaan). Ehkä aavistuksen liioittelen, nyt kun oikein muistelen, niin ehkä niitä jäi vahingossa kaksi kasvamaan.

Tuossa kuvassa näkyy kaksi palsternakan alkua. Olen ympäröinyt lehdet eli nuo säästin kitkemiseltä, kaikki muu sai mennä. Palsternakka itää hitaasti ja aika epätasaisesti, eli tarkkana saa olla. Jos palsta vaati kitkemistä viime viikolla, niin sama oli edessä mökin kasvimaalla. Sen verran kylmää ollut, että kaikki on aika pientä vielä, tänään vasta saatiin ensimmäiset salaatit aamiaispäytään. Uusia perunoita on odotettavissa hirvestysaikaan, mutta eihän se haittaa, kaupoista niitä ei enää silloin saa. Toivotaan pitkää kasvukautta ja lämmintä syksyä.

lauantai 4. heinäkuuta 2015

Hellepäivän paras lounas: piimää ja talkkunaa


Tässä tulee ehkä tämän blogin yksinkertaisin ohje, en ole tähän mennessä edes ajatellut tätä postata, mutta nyt tulin toisiin aatoksiin. Nämä hellepäivät kylmän alkukesän päätteeksi ovat saaneet suorastaan himoamaan sitä parasta ja suunnilleen ainoaa lounasta mitä hellepäivänä haluaa syödä: jääkylmää piimää johon on sekoitettu talkkunaa. Ja mieluiten ei mitä tahansa talkkunaa, vaan nimenomaan Vääksyn Myllyn parvitalkkunaa. Minusta hyvässä talkkunassa ei ole hernettä, pelkästään vaan hyvää kauraa ja suolaa. Ja jos se maistuu aavistukselle savua, aina parempi.

Lapsuudessa tämä oli minun ja isän herkkua, ja sellaisena se on säilynyt. Minä en yleensä mittaa aineita, mutta täsä tulee summittaiset mitat jos joku niitä kaipaa. Olen kuullut että joku makeuttaa talkkunan ripauksella sokeria, mutta minusta tämä on parasta ihan näin. Maku on aavistuksen hapan ja viljainen, eli makeaan tottunut kaipaa ehkä vähän totuttelua.

2½ dl jääkylmää piimää
2 rkl hyvää talkkunaa

Laita piimä lautaselle. Lisää talkkuna ja sekoita se lusikalla tasaiseksi piimän joukkoon, älä jätä talkkunakokkareita. Nauti hyvästä hellepäivän lounaasta (tai aamiaisesta tai iltapalasta tai välipalasta tai muuten vaan) ja nauti myös hyvästä ja raikkaasta olosta joka seuraa ateriaa/välipalaa. Tästä ei kesä parane.

perjantai 3. heinäkuuta 2015

Tryffelimunakas


Tähän tulee heti perään toinen tryffeliohje. Sen lisäksi että ajattelin heti tryffelikanaa saadessani tryffelivoita, ajattelin myös munakasta. Käytin tässä lähinnä Henri Alenin somemunakkaan ohjetta, mutta paistoin munakkaan selvästi tummemmaksi mitä hän ohjeistaa.

3 munaa
½ dl kermaa
suolaa myllystä
kunnon nokare tryffelivoita

Sekoita munien rakenne rikki ja kerma sekaan nopeasti eikä mitenkään kovin tarkasti. Lisää suolaa ja sekoita sekin joukkoon. Laita pannulle voita ja anna pannun kuumeta kunnolla. Kaada munakasmassa tulikuumalle pannulle, vatkaa sitä haarukkavatkaimella hetki. Kun massa alkaa hyytyä heiluttele pannua niin, että massa on yhdessä. Anna hyytyä hetki, käännä munakkaan toinen puoli päälle ja liu'uta munakas lautaselle. Nauti heti. On kyllä kaiken hypetyksen arvoista, tälläisestä munakkaasta minä pidän!

Nyt on ensimmäinen 100 g käytetty kanaan, risottoon ja munakkaaseen. Maku tullut tutuksi, nyt pitää miettiä että mihin toisen puolen käyttää.

torstai 2. heinäkuuta 2015

Kanaa tryffelivoilla

Kantarellipaikka näyttää tältä

Minulla kävi aikaiseemin mahtava tuuri, voitin nimittäin Ripaus tryffeliä -blogista tryffelivoita, jo kauan aikaa sitten. Onneksi voi säilyy pakastettuna, minulla meni nimittäin omien kiireiden takia melkoisen pitkä aika ennen kuin sain niin paljon aikaiseksi, että sain voin. Meillä oli mukava nopea tapaaminen Merjan kanssa Helsingin rautatieasemalla, ja minä sain hyvin pakatut voit (peräti 200 g!) jäisinä, ja jäisinä sain ne vietyä kotiinikin. Aikaa kului lisää, mutta vihdoin sain kokeiltua tätä ihanaa tryffelivoita. Minulla oli heti mielessä kana, sillä olin nähnyt blogissa hyvän kuuloisen ohjeen, ja sitähän minä kokeilin. 

1 perhoseksi leikattu naapurin maalaiskana
n. 50 g tryffelivoita
vähän sitruunaa
suolaa, pippuria myllystä

Laita sitruunamehulla notkistettua tryffelivoita kanan nahan alle koipiin saakka. Suolaa ja pippuroi kana ja laita se uunivuokaan. Paista kanaa 200 asteessa vajaa tunti, pidä lopussa vielä hetki grillivastuksen alla jotta saat nahkaan vähän väriä.

Kana oli mehevää ja hienon makuista. Vuokaan valunut voi ja neste maistui aivan ihanalta. Seuraksi tein risoton johon käytin tryffelivoita. Hieno yksinkertainen päivällinen! Kiitos paljon!

Lisää tryffeliohjeita löytyy Ripaus tryffeliä blogista. Ja lisää tulossa tännekin.