Sanotaan ettei maailma meillä ole sen turvattomampi kuin ennenkään, ihmisistä vaan tuntuu siltä, sillä uutiset ja netti tuovat kaikki maailman tapahtumat niin liki, että tulee tunne turvattomuudesta.
Sanotaanko että joulu tulee kuten ennenkin, mutta se vaan tuntuu tulevan väkevämmin joka vuosi? Netti on täynnä toinen toistaan hienompia joulukalentereita, uusia ruokaideoita ja megalomaanisia leipomuksia. Kaupat aloittavat rummutuksen ostanyt ostanyt kaikin mahdollisin tavoin, enää ei riitä se hassu mainos televisiossa.
Minua siis vaivaa tällä hetkellä joulukuinen someähky. En kaipaa uusia reseptejä joulupöytään, en ehdi askartelemaan/sisustamaan ja lahjatkin on jo ostettu. Tuntuukin siltä, ettei netin yltäkylläisyys tuo joulua lähemmäksi, vaan päin vastoin turhauttaa ja saa aikaan vastareaktion. Anteeksi kaikille kun en jaksa seurata teidän hienoja joulukalentereita (no poikkeuksena Pirjo Kopin joulukalenteri) tai kokeilla uusia reseptejä ja leipoa uusia juttuja. Minä haluan edelleen joulupöytään sen Mysi Lahtisen lanttulaatikon ja loma-aamuiksi rusinasoppaa. Se myönnettäköön, että Juuren porkkanalaatikkoa on tarkoitus kokeilla, mutta sekin ohje on keittokirjasta peräisin, ei netistä. Joulumieli tullee tänäkin vuonna pienistä suurista asioista, ihan kuten viime vuonna.
Ja kun kerran aloitin avautumisen, niin jatketaan turhautumisella: miten minä olenkaan viime aikoina onnistunut löytämään hyvältä vaikuttavia reseptejä eri blogeista, ja kuitenkin useamman kerran lopputuloksena jotain, mikä menee ihan pieleen. Näkee jo ainemääristä että tuo ohje ei tule toimimaan minun käsissä, mutta muuttaminenkaan ei auta. Ja silti tekee sen. Nähtiin sellainenkin ihme, että tämänpäiväisellä aterialla kului yhteensä alle 100 g lihaa, se on jo melkoinen ennätys tässä perheessä. Hyvät puolet tietysti silläkin, onhan se hirvi punaista lihaa, ja sen syöntiä pitäisi vähentää. Ei kehtaa valittaa, kun ei tiedä onko vika minussa ja siinä että ei vaan onnistu, vai onko vika ohjeessa. Ja sitten mietityttää, että pitäisikö sittenkin valittaa, että joku muu osaisi olla varovainen ohjeen kanssa. Vai kun toisaalta se vika voi olla vain minussa. Jep, taitaa olla aika sulkea kone.
8 kommenttia:
Someähkyyn hyvä lääke on sulkea kone.
Itse nautin muiden joulukalentereista ja tästä kaikesta, vaikka en tosi elämässä tule toteuttamaan varmaan juuri mitään. Meillä tosin vain pieni osa joulupöydästä säilyy vuodesta toiseen ja loput vaihdellaan vuodesta toiseen fiiliksen mukaan.
Suhtautumiseni jouluun on aika armollinen - siis itseäni kohtaan. Vielä en ole tehnyt käytännössä mitään paitsi ostanut lahjat, eikä koti todellakaan ole joulukunnossa, mutta minulla on vain pieni asia joulussani, jotka haluan ehdottomasti pitää, lähinnä se, että saan viettää sen läheisten kanssa.
Minä ainakin haluaisin tietää, jos luimupupulan ohjeella tehty ruoka tai leipomus epäonnistuu. Hyvä ystävä kertoi viimeksi tavatessamme, että hän oli tehnyt karpalokakkuani mutta kakku oli jäänyt raa'aksi ohjeen paistoajalla. Juttutuokion aikana selvisi, että ystäväni käytti jäisiä marjoja, jotka vaativat huomattavasti pidemmän paistoajan. Muutaman päivän päästä sain mailia, että uusi yritys oli onnistunut ja molemmille meille tuli oikein hyvä mieli.
Jonna, se on tässä tarkoituskin. Minäkin olen normaalisti nauttinut kalentereista ja suunnittelusta ja kaikesta, olen jopa miettinyt omaakin kalenteria (tosin en enää), mutta jotenkin nyt vaan tajusin että tänä vuonna kaikkea on minulle liikaa. Ja armollinen itselle minäkin olen joulun suhteen, teen joka vuosi suunnilleen sen verran kuin on fiilistä, joskus on enemmän ja joskus vähemmän. Tosin olen huomannut että usein joulufiilis on kääntäen verrannollinen tekemisen määrään.
luimupupu, minä olen täsmälleen samaa mieltä, ja todellakin haluan tietää jos joku täällä oleva resepti ei toimi tai on muuten hankala seurata. Mietin niin, että "tutulle" bloggaajalle varmasti sanoisinkin heti, privaatisti maililla, tai pienempää juttua voisi kommentoidakin. Mutta kun kyseessä on ihan "vieras" ja hieno blogi, niin jotenkin on fiilis, että kyllä se vika varmasti oli täällä päässä, kun epäonnistuminen oli niin totaalinen. Ja sitten tulee tunne, ettei kehtaa sanoa mitään. Tosin nyt harmittaa ettei tullut otettua kuvaa, siitä olisi saanut hienon kuvaparin Ei mennyt niinkuin Strömsössä -sivustolle :D
huoh. Kyse ei siis ollut minun reseptistäni...
Minulla on kyllä monta ruokaa, jotka onnistuu paremmin vain joka toisella kerralla, bvaikka samoin teen. <ehkä se on tähtien asennossa ( no siinäpä jotakin mihin en kertakaikkiaan usko)!
Ähkyily ja jopa pieni äkäily on sallittua. vaikket nyt uusista joulujutuista tänä vuonna innostuisikaan, niin muistan sinut kumminkin ihmisenä, jolla on se valloittava tulostettava joulun ostoslista.
<3
Luimupupulan tapaan myös täällä Kulinaarimurulassa haluttaisiin tietää, jos reseptiikka ns. kusee. Koska omat kokkailuni ovat _varsin_ suurpiirteistä kohellusta, niin eksaktin ohjeistuksen postuumi kirjailu on aina yhtä haasteellista :-)
Jouluähkyä on selvästi liikkeellä! Minä en erityisesti ole ns. jouluihminen enkä tykkää yhtään perinteisestä suomalaisesta jouluruuasta, joka joulu vähemmän - vaan voihan se olla että joskus nostalgiabuumi iskee.
Tänä vuonna jouluvalmistelut ovat minimaaliset, sillä pakenemme länsimaista jouluhässäkkää kauas. Joten lasken vain aamuherätyksiä lomaan, en joulukalenterin luukkuja ;)
Allekirjoitan edellisten kommentit, olisi kiva kuulla jos resepti ei toimi tai avaudu - siitähän sitä oppisi. Aika usein tavaan läppäriltä omia ohjeita keittiön pöydällä kädet rasvassa (kun muisti ei toimi) ja lunttaan määriä. Joskus tulee vastaan jokin hassu kohta, jonka ajattelen selkiyttää myöhemmin, mutta eihän sitä sitten muista.
Joskus ohjeen ongelmassa kyse on bloggaajan käsialasta/ajatuksenkulusta? Kirjoittaja oikaisee ajatuksella että kaikkihan tietävät tämän, mutta juuri se pitäisi kirjoittaa auki. Joskus taas itsestä tuntuu että väännän tekstiin turhaan rautalangasta. Mikä olisi sitten keskitie?
Meillä joulu pienenee vuosi vuodelta. Juhla tulee hyvästä kalasta, lanttulaatikosta ja detaljikkaasta palapelistä. Niin, ja siitä ajatuksesta, että nenä on suunnattu valoa kohti ja kohta alkaa esikasvatus.
Joululukemisena on _erään_ suosituksesta River cottage every day :-)
Nanna, joo, ei todellakaan ollut sinun resepti, sinun blogisihan on juuri siitä loistava että siellä kaikki reseptit onnistuu (joo, en ole tehnyt sitä kirsikka-suklaakakkua...). Se, että 6-vuotias sanoo ruokaa yrjön makuiseksi ei tarkoita sitä, etteikö ruoka olisi oikeasti loistavaa ;) Niin, ja siksihän minä olen tunnettu siitä vuodesta toiseen käyttämästäni printattavasta kauppalistasta, koska teen joka ikinen joulu ne samat ruuat samoilla resepteillä.
Jaana, sinun reseptithän toimivat aina! Epäilen että se johtuu osin siitä, että niissä on sitä River Cottage -henkeä, että kaikki ei ole absoluuttisen tarkkaa: siksi ne toimivat aina. Niissä on se sama fiilis kuin Hugh Fearnley-W:n resepteissä, eli ne elävät tekijänsä käsissä. Tajusin just vähän aikaa sitten, että Kulinaarimurulasta minulle on jäänyt monia reseptejä vakikäyttöön, se on ehkä meillä se "vaikutusvaltaisin" blogi. Ja juu, lasken sinut myös näihin "blogituttuihin", olkoonkin lähinnä yksipuolista tuttuutta ;)
Merja, minä olen kyllä jouluihminen, mutta taidan olla sitä vähän eri tavalla, sillai ei-näkyvästi ;) Ja kyllä, on vaikea välillä tietää mikä pitää selittää tarkasti, ja mikä ei. Minulle oman blogin pitäminen on avannut silmät siinä mielessä, että en enää pidä niin itsestäänselvyyksinä mitä aiemmin on pitänyt. Eli että ei ne omat tavalliset jutut välttämättä ole sitä muille.
Ulla, tuossahan se ydin on, ja se rusinasoppa ;) Ja palapelin tilalla pino kirjoja. Mutta sinullapa on upea joulu tulossa, kun on noin hieno kirja odotettavissa. Mielelläni kuulen, että mitä pidät siitä, ja ennen kaikkea toivon että pidät, ettei joku eräs pilaakaan sinun joulun lukuhetkiä.
Kaikenkaikkiaan ehkä olen oppinut tästä kaikesta sen, että kannattaa pysyä ainakin yleensä niissä itselle tutuissa ja hyväksi havaituissa blogeissa, ja jos kokeilee uutta, pysyisi kuitenkin tyylilleen uskollisena? Tietysti on hyvä haastaa itseään, mutta jos johtaa ruuan haaskuuseen tai muuten epämiellyttävään kokemukseen, se ei ehkä ole sen arvoista. Ainakaan arkena.
Lähetä kommentti