Lihastohtori-blogin pitäjä, akatemiatutkija Juha Hulmi ehdotti FB-sivuillaan että eiköhän vietetä Monipuolista Marraskuuta. Minulle sopii, sopii oikein hyvin, kuten sopii jokaisena muunakin kuukautena. Ei ole tullut tähänkään mennessä vietettyä tipatonta tammikuuta parhaimpaan minttukaakaoaikaan, herkutonta helmikuuta laskiaisena, puhumattakaan lihattomasta lokakuusta kuukautena joka osuu tärkeimpään metsästyskauteen ja vanhaan teurastuskuukauteen (viime vuonna tosin vietin kotimaisen ruuan lokakuuta: alku ja loppu). En tiedä huomasiko kukaan, että ainakin tässä blogissa melkein koko lokakuun Top-5 oli täynnä liha- ja sydänreseptejä, se kertoo sesongista aika paljon.
Ja jos kerran kirjaimien pitää sopia kuukauteen, miksi vietetään kasvismaanantaita eikä kasviskeskiviikkoa (fennofiiliä ärsyttää, hih). Maanantaina ainakin meillä syödään usein viikonlopun jämiä, ja pyhän aterialla tulee usein syötyä juurikin lihaa, jota voi kätevästi jatkojalostaa maanantaina. Viikko meneekin sitten arkisemmin ja kasvisvoittoisesti.
Monipuolisesta syömisestä tulee mieleen myös lasten syöminen. Minä alan olla kyllästynyt siihen päivittelyyn että kyllä on kamalaa kun meidän/teidän/niiden 3-vuotiaat ovat niin kranttuja. Lapsilla keskimäärin syöminen menee kausittain, sekä kasvu- että ikäkausittain. Keksimäärin ainakin perusimetyksellä olleet lapset syövät 1-vuotiaana mitä vaan heille tarjoaa ja vähän päälle. Pikkuhiljaa alkaa makuja tippua pois, 2-vuotiaden ollessa jo selvästi krantumpia. Tämä ravinnon suppeus saavuttaa huippunsa n. 3-vuotiaana, jolloin keskimäärin kelpaa makaroni ja spagetti ketsupin kanssa tai ilman. Siitä taas pikkuhiljaa alkaa lisää makuja kelvata, ja pikkuhiljaa lapsi palaa taas siihen, että suunnilleen kaikki käy.
Tämä kaikki on evolutiivisesti hyvin järkeenkäypää, ja ollut aikoinaan tarkoituksenmukaista lajin menestyksen kannalta. Tämänkin jälkeen lapsilla/aikuisilla on suosikkeja ja inhokkeja, mutt kyllä niiden kanssa pärjää. Ronkelikin suomalaislapsi syö monipuolisemmin kuin suurin osa maailman lapsista. Tarjotaan lapsille kaikkea monipuolisesti, ja niin heistä kehittyy monipuolisia syöjiä, niissä puitteissa mitä he luontaisesti haluavat syödä. Kun raaka-aineet ovat puhtaita tavallisia perusraaka-aineita, heidän luontainen mieltymys heille sopiviin ruokiin ei mene sekaisin. Ja ne sattumat päälle silloin tällöin, ettei tarvitse myöhemmin överiksi vetää.
Tämä kaikki on evolutiivisesti hyvin järkeenkäypää, ja ollut aikoinaan tarkoituksenmukaista lajin menestyksen kannalta. Tämänkin jälkeen lapsilla/aikuisilla on suosikkeja ja inhokkeja, mutt kyllä niiden kanssa pärjää. Ronkelikin suomalaislapsi syö monipuolisemmin kuin suurin osa maailman lapsista. Tarjotaan lapsille kaikkea monipuolisesti, ja niin heistä kehittyy monipuolisia syöjiä, niissä puitteissa mitä he luontaisesti haluavat syödä. Kun raaka-aineet ovat puhtaita tavallisia perusraaka-aineita, heidän luontainen mieltymys heille sopiviin ruokiin ei mene sekaisin. Ja ne sattumat päälle silloin tällöin, ettei tarvitse myöhemmin överiksi vetää.
4 kommenttia:
Nyt tunnen piston sydämessäni. Mähän se aina muistan mainita ettei mun lapset, varsinkaan urho syö mitään. Toisaalta kirjoitus myös rauhoitti ja antoi toivoa. Kun ei sitä aina muista ajatella järkevästi kun lapsi on syönyt aterialla vaan valkosta leipää ja 2 kurkunsiivua...
Nanna, ei tarvitse tuntea pistoa sydämessä. Kyllähän se äiti/isä/kuka vaan saa oikeasti valittaa kun itsetehty vaivalla (tai vähemmällä) tehty ruoka ei kelpaa, päivä toisensa jälkeen. Kyllä siinä on kiukussa pitelemistä itse kullakin. Enemmänkin tarkoitin sitä, että pitäisi olla vaan välittämättä siitä, lapsi voi kuitenkin hyvin, vaikka jonain päivnä ei söisiskään kuin sen leivän ja ne kaksi kurkkusiivua.
Meillä on kuopus se ronkelimpi. Jos saisi itse päättää, hän söisi pelkkää hiilaria päivästä toiseen. Kyselen aina perheen ruokatoiveita, mutta kuopuksen toivetta en ole vieläkään toteuttanut, sitä ainotta mikä hänellä on. Ehkä se on joskus nöyrryttävä, hän nimittäin haluaa spagetti-ranskalaisia. Eli keitettyä spagettia johon olisi lisätty ranskalaisia. Ketsuppia lisäksi, ei mitään muuta. Kun toiveet on tuota tasoa, niin helppo arvata kuinka monipuolisesti hän haluaa syödä. Mutta hehkutan sillä, että parsakaali on suurta herkkua, se saa riittää :)
Hyvä kirjoitus! Lisäisin tuohon vielä koulun ja kavereiden vaikutuksen, koulun lounastauolla käydään ilmeisesti useinkin keskusteluja siitä, mikä on "hyvää" ruokaa ja mikä ei. Eli ympäristö myös muokkaa lapsen kelpuuttamia raaka-aineita, ainakin meillä.
Riitta, tuo on aivan totta. Ja välillä sitä miettii myös omaa roolia juuri kouluruuan suhteen. Jos koulussa tarjotaan kamalia kumiperunoita, niin saanko minä sanoa että ei niistä ole pakko tykätä, kun kerran minäkin tiedän, ettei se todellakaan ole hyvää oikeaa perunaa. Vai kuinka esittäisin asian. Myönnän, että olen vetänyt rajan juuri niihin kumiperunoihin, niistä ei ole pakko tykätä ja niitä saa moittia ;)
Lähetä kommentti