lauantai 29. kesäkuuta 2013

Yksinkertaisia asioita

Kun odottaa oikeaa aikaa, niin kaikki todella simppelikin maistuu ihan parhaalta. Tomaatit alkavat olla tällä hetkellä parhaimmillaan, vaikka omia tomaatteja saakin vielä vähän odottaa, ja niistä saa ihania yksinkertaisia herkkuja.

Basilikat lähtivät minulla hitaasti kasvamaan, ja luulin jo etten saa niistä mitään, mutta komeitahan nuo jo ovat. Minulla on kolmea erilaista basilikaa: pienilehtistä, kurttulehtistä ja tavallista. Sipulit ovat jo syötävän kokoisia, ja nyt alkoikin se aika joka kestää suunnilleen maaliskuulle, jolloin sipuleita ei tarvitse kaupasta ostaa.  Tein yksinkertaisen päällisen patongille:

 
muutamia tomaatteja
pieni sipuli
basilikaa
pikkuloraus hyvää öljyä
rouhaisu mustapippuria
ripaus suolaa
ripaus sokeria

Pilko tomaatit ja sipulit pieniksi. Pienennä basilika, ja sekoita kaikki aineet keskenään. Lusikoi leivän pääälle ja nauti kesäisestä mausta. Hyvää ihan sellaisenaan, alkupalana, salaattina tai ruuan lisukkeena.


Olen aikaisemmin kirjoittanut kuinka vuodet eivät ole veljeksiä. Tämä yllä oleva kuva on otettu täsmälleen samana päivänä kuin tuo vuosi sitten otettu kuva. Antaa vähän suuremmat satolupaukset tälle vuodelle vai mitä. Kaikki on jo itänyt hienosti ja etenkin pavut ovat jo todella isoja, paljon paremmin voivat kuin palstallani, enkä meinaa keksiä että miksi.

Isä teki pyynnöstä näin hienon marjatuen katajasta


 

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Mukavia asioita kesäloman kynnyksellä


Tässä jutussa ei ole asiaa nimeksikään, mutta ajattelinpahan vaan listata muutamia mukavia juttuja loman alun kunniaksi. Oikeastihan niitä mukavia asioita on paljon enemmän kuin kolme, mutta nämä tulivat nyt listattua.

1) Kirjasto
Mikäs sen mukavampaa kuin käydä kirjastossa ja lainata iso kasa lomalukemista. Tämä kesänä ajattelin jättää keskiaikaiskirjat vähemmälle (osaan ne jo ulkoa) ja keskittyä muuhun hyvään kotimaiseen kirjallisuuteen. Lainattavaksi on kertynyt suosikkikirjailijoita (mm. Leena Lander, Tuomas Kyrö), puutarhapakinoita (Mari Mörö) ja käsitöiden ihanuutta (Laura Honkasalo). Näistä viimeinen tosin ei ole kirjastosta, vaan ystävältä lainassa.

Leena Lander on ollut jo parikymmentä vuotta yksi lempikirjailijoistani, ja olen lukenut hänen kaikki kirjansa. Tuomas Kyrön mielensäpahoittajat ovat loistavia kirjoja, mutta luettuani kirjan Liitto, tuli Kyröstä yksi ylivoimaisista suosikkikirjailijoista (mietin että noinkohan Sofi Oksanen luki tuon kirjan ennen Puhdistusta?). Mari Mörö on jäänyt lähtemättömästi mieleen kirjallaan Kiltin yön lahjat, ja hänen puutarhapakinat ovat mitä hauskinta luettavaa, ainakin tälläisen viherturaajan mielestä. Ja Laura Honkasalolta haen taas inspiraatioita ja ajankäytön priorisointia käsitöiden suhteen. Ja pitäähän niitä pakollisia dekkareitakin olla, nyt ajattelin lukea Eppu Nuotion Pii Marin-sarjan loppuun vihdoinkin.

2) Palsta
Palsta alkaa vihdoinkin olla sinne päin mitä sen haluankin olevan. Tämä on neljäs vuosi palstaviljelyä tällä paikalla, ja ensimmäinen vuosi kun koko aari on käytössä. Pieni kulma on varattu marjoille, lipstikalle, ruohosipulille ja raparperille, muuten se on täynnä penkkirivejä, joissa toteutetaan viljelykiertoa. Penkit saan pidettyä kohtuudella rikkaruohoista vapaana, mutta käytävät rehottavat mm. voikukkaa, ohdaketta, leinikkiä ja apilaa valtoimenaan. Mutta pikkuhiljaa sitä edetään niidenkin suhteen. Kesälomalla tulee väkisinkin taukoja siellä käymiseen, ja silloin aina tulee ikävä palstaa, tosin tauon jälkeen on sitäkin mukavampi palata, etenkin kun kasvun huomaa niin selvästi.

3) Böndeboogie
Vaikka pidänkin kasvimaita vain oman perheen ja lähipiirin ruokkimiseksi ja omaksi silmäniloksi, niin tuotan ruokaa, mitä tahansa tapahtuupi :) Minullakin on sydän täyttä multaa, vaikkei elanto siitä tulekaan. Minut ainakin tuo video saa hyvälle tuulelle :D

Mukavaa kesää kaikille ja mukavaa lomaa lomailijoille!


maanantai 24. kesäkuuta 2013

Lehtikaali-pekonipasta


Tänään tuli tehtyä nopea ruoka kahdelle aikuiselle. Pihan lehtikaalit ovat niin isoja, että niitä voi hyvin harventaa vähän, vaikka pääasiassa se onkin vihreää talvivarastoa.

n. 100-150 g hyvää savukylkisiivua (esim. Pajuniemi)
1-2 pientä sipulia
2 isoa kourallista lehtikaalia
pikkuloraus kermaa (tai sitten ei)
mustapippuria

keitettyä pastaa

Pilko kylkisiivu pieniksi kuutioiksi tai suikaleiksi. paista niitä pannulla miedohkolla lämmöllä, lisää silputtu sipuli joukkoon. Kun sipuli on pehmennyt hyvin lisää suikaloitu lehtikaali ja pyöräytä muutama kerta pannulla niin että kaalit menevät kasaan. Halutessa lorauta pikkuloraus kermaa sekaan. Kaada seos keitetyn pastan sekaan ja nauti.

Uskalsin tarjota tätä miehelle siitä huolimatta, että 12-vuotias kummipoikamme muistutti kuinka "lehtikaalin syöminen on kuin iso rangaistus". Minä olin jo autuaasti unohtanut miehen viimekesäisen tokaisun,  mutta nuoret muistavat kaiken ;) Onneksi on pekoni.

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Chilikuulumisia kesken kasvukauden

Bolivian rainbow
Tänä vuonna chilit ovat jo nyt hyvällä mallilla talvella ostettujen kasvivalojen ansiosta. Saimme miehen työkaverilta chilejä, jotka oli laitettu ajoissa (tammikuussa?) kasvamaan. Minä laitoin omat chilit myöhemmin (maaliskuussa), sillä ilman lisävaloa niitä ei kannata kylvää niin aikaisin, mutta maaliskuu on muuten sillä rajoilla että kuinka chilit ehtivät kasvaa ja kypsyä. Mutta hyvin ovat omatkin chilit kirineet, ja nyt alkaa ensimmäisiä chilejä olla valmiina ruuaksi. Ja ensi vuonna saan kylvää omat chilit jo tammikuussa :)

Viime vuonna Bolivian Rainbow ehti tuottaa vain tumman violetteja chilejä, nyt on jo useampaa väriä kypsymässä, eli ehtivät varmasti punaiseksi asti. Tätä chiliä en ole aiemmin käyttänyt tuoreena (ei kai ole kovin kummoinen), mutta olisi kiva keksiä jotain, missä väri pääsee hyvin esiin

Minun on tarkoitus kokeilla chilien savustamista sähkösavustimella tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Mietin, että kannattaako chilit kuivata ensin ja savustaa sen jälkeen, vai savustaa ensin ja sitten kuivata. Jos en muuta kuule, päädyn jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Joka tapauksessa pitää kokeilla useampaa aikaa ja tapaa, jotta sopiva savustustapa löytyisi. Kuivauksen jälkeen ne ovat helppo hienontaa isossa morttelissa ja säilyttää lasipurkissa.

Aji cristal
Tomaattien tilanne ei ole yhtä hyvä. Olen yleensä hukkunut taimiin, joten päätin tänä vuonna olla maltillisempi, mutta loppujen lopuksi olin liian maltillinen, etenkin kun muutama taimi oli sijoitettu huonosti, ja unohdin kastella ne kokonaan, eli menetin muutaman oleellisen lajikkeen. Tomaatit eivät tunnu voivan kovin hyvin tämän vuoden mullassa, ja sen lisäksi niitä on liian vähän. Tomaattikastikkeissa pitänee turvautua torin antimiin mutta toivotaan että jotain syötävää kuitenkin kasvaa.

Pihalla kukkii muutakin kuin maatiaisperennapenkki ja chilit. Juhannusruusu kukkii ensimmäistä kertaa, alku oli vähän takkuinen, kun se ei meinannut selvitä tuholaisista. Ja pioni kukkii! Se on pariin kertaan trimmeröity tai leikattu alas, mutta muutama rauhassa kasvettu kesä ja nyt on kolme kukkaa tulossa, ensimmäinen juuri aukeamassa. Ihana vaaleanpunainen ja mikä tuoksu!

Tällä hetkellä kaikki blogit ovat täynnä juhannusherkkuja. Meillä mennään mökillä simppelisti: syödään savukalaa ja uusia pottuja, hyvää porsaan kasleria ja uusia pottuja sekä silliä ja uusia pottuja. Lisäksi kahvin kaveriksi on tarjolla todennäköisesti pullaa ja raparperipiirakkaa. Ja lauantain kokon jäänteissä pitää grillata vaahtokarkkeja ja syödä niitä suklaakeksien välissä. Eiköhän kokko ja savusauna kahtena päivänä, juhannuskoivut ja hyvä seura tee hyvän juhannuksen.

Vaaleanpunainen juhannusruusu

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Maanparannusta isosti



Nyt on kärrätty multaa ja hiekkaa palstalle. Tosi upea homma, että kaupunki toimitti ison kasan hiekkaa ja multaa palstalaisten käyttöön. Hiekkaa on tullut parina muunakin vuotena, niinä kertoina tosi jäi hiekat saamatta kun olin juuri sopivaan aikaan lomalla, mutta nyt ajoitus oli mitä mainioin. Ja multaa ei ole minun palstahistorian aikana tullut ollenkaan.

Minä olin keväällä tuonut useamman kottikärryllisen tilaamaani kasvimaamultaa, muutaman säkin lehmänlantaa ja hevosenkakkaa ja sitten ne tavalliset kanankakat ja tuhkat. Tämä on sitä normaalia maanparannusta mitä olen tehnyt joka vuosi, ja seuraavana keväänä ei koskaan ole huomannut tehneensä juurikaan mitään. Mutta nyt oli mahdollisuus ihan eri kaliiberin maanparannukseen, ja nyt sen ainakin huomaa, toivottavasti vielä ensi keväänäkin.

Multaa olen levittänyt pariin penkkiin ja mansikoille sekä tehnyt kaksi kasaa, jotka on tarkoitus levittää sitten syksyllä penkkeihin. Toiseen kasaan istutin kaksi kesäkurpitsaa, ja toiseen kasaan on tarkoitus istuttaa vielä kaalia tai jotain muuta, mitä vielä löydän. Minulla on lehtikaali itänyt todella huonosti, ja niitä vähiä kaaleja on syöty aika rankasti. Ei ole samanlaista satoa odotettavissa kuin viime vuonna. Toisaalta pihan lehtikaali voi oikein hyvin, ja siitä riittää vähän kesäksikin.

Hiekkaa olen levittänyt kaikille käytäville. Osan käytävistä peitin sanomalehdillä, jonka päälle levitin hiekkaa, muille laitoin hiekkaa suoraan saven päälle. Käytäviä ei ole käännetty minun aikana ollenkaan, enkä tiedä milloin viimeksi ennen minua. Eli jos jossain vaiheessa jaksan alkaa kääntää niitä (ensi vuonna?), on hiekka vähän keventämässä tiukkaakin tiukempaa savea. Ja onpahan vähän aikaa kuivempaa ja vähemmän savista. Käytävät näyttävät nyt leveiltä, leveämmiltä kuin ovatkaan, sillä annoin hiekan mennä reilusti penkinkin puolelle, on sitten vähän keventämässä savea.

Kasvimaa on kärsinyt kuivuudesta ja ehkäpä savisuudestakin, se ei ole perin juurin rehevä tällä hetkellä. Toivotaan että vettä tulisi jatkossa vähän enemmän, tai ainakin että minä ehtisin kastelemaan hieman useammin. Kunhan ensin saan käytyä työmatkalla ja vietettyä juhannusta.

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Sauvajyvänen 2 v


Maatiaisperennapenkki kukassa
Tasan 2 v sitten aloitin tämän blogin. Paljon on tapahtunut sinä aikana, ja toisaalta kaikki on ihan samanlaista kuin ennenkin. Kiirettä on pitänyt edelleen, ja monesta mukavasta on pitänyt kieltäytyä kiireeseen vedoten, tosin on sitä ehtinyt tehdä myös paljon mukavaa. Työkuviot ovat edelleen yhtä sekavat kuin ennenkin, opintoja en enää sentään tee (sain niiden ravitsemustieteiden perusteiden lisäksi myös kasvatustieteet tehtyä, kummastakaan ei tainnut loppujen lopuksi olla mitään hyötyä).

Kevään aikana olen miettinyt blogin lopettamista, mutta täällä edelleen ollaan, ainakin jollain tapaa. Kävijämäärissä tapahtui viime vuoden aikana huima harppaus; minusta ainakin on hienoa, että tälläisellä pienellä riippumattomalla tavallisella blogilla on kymmenisen tuhatta käyntiä joka kuukausi, juhlakuukausina vieläkin enemmän. Vaikka pienesti ja vaatimattomasti edelleenkin mennään - en ole uudistanut blogia, eikä sellaista taida olla näkyvissäkään, olen edelleen se jämähtäjä - niin kyllähän noissa kävijämäärissä on jo muitakin kuin sukulaisia ja työkavereita, hih.

Mysi Lahtisen punajuuripastos on blogin katsotuin resepti, monta tuhatta klikkausta. Hyytelöt ovat suosittuja myös, samoin tietyt peruslihajutut kuten jääpaisti ja ulkofile. Rusinasoppakin keikkuu edelleen kärkipäässä. USA ja Venäjä ovat ne maat, joista löydetään blogiin, muista maista vähemmän.

Tähän aikaan vuodesta vapaa-aikaa vie palstaviljely, se savimaa todellakin tarvitsee aikansa. Toissapäivänä kitkin kaksi tuntia, pääsin puoleen väliin palstaa, eilen kärräsin kaksi tuntia multaa ja hiekkaa, suuri kiitos kaupungille palsta-alueen viereen tulleista multa- ja hiekkakasoista. Sama homma jatkuu huomenna, tämänpäiväinen sade pitää huolen että tietää kärräävänsä jotain.

Kaksi vuotta bloggaamista on jo enemmän kuin ajattelin, mutta enää en ajattele mitään ;)

Vihreää kasvamassa talvivarastoon


torstai 13. kesäkuuta 2013

Louhisaaren sima

Taustalla mustaviinimarja
Louhisaaren juoma on minusta ihan mielettömän hyvä ja hieno juoma. Olen aina tehnyt juoman sitruunahapon avulla, mutta nyt halusin kokeilla alkuperäistä simaista versiota. Minulla on Kreivitär Eva Mannerheim Sparren keittokirja, ja ajattelin ottaa sieltä alkuperäisen ohjeen. Louhisaaressa kuitenkin taidettiin tehdä simaa ympäri vuoden, ja siksi ohje oli kuivatuille mustaviinimarjalehdille. Sovelsin sitten ohjetta vähän, ja pienensin ohjetta meille sopivammaksi. Käytin myös fariinisokeria, alkuperäisessä ohjeessa käytettiin vain tavallista sokeria.

n 2 l mustaviinimarjan lehtiä (tai enemmän)
1 sitruuna
500 g sokeria (tai puolet tavallista, puolet fariinisokeria)
5 l vettä
pikkunokare hiivaa (n. herneen verran)

Laita huuhdellut viinimarjan lehdet, sitruunan kuori ilman valkoista osaa, viipaloitu sitruuna ja sokeri kattilaan/ämpäriin. Kaada kiehuva vesi päälle ja anna jäähtyä. Minä keitin vedet aamulla, ja lämpimänä päivänä neste oli illalla sopivaa hiivalle. Sekoita hiiva vesitilkkaan ja kaada joukkoon. Anna käydä vuorokausi ja pullota. Säilytä kylmässä jääkaapissa vähintään viikko jonka jälkeen juoma on valmista nautittavaksi.

Eva säilöi juomaa viileässä 8 päivää, ja minäkin maltoin odottaa saman ajan. Hyvä ja raikas kesäjuoma, en ehkä antaisi ainakaan tätä versiota pienille lapsille ;) Laitoin siman käymään 4.6., Mannerheimin syntymäpäivä oli hyvä päivä tehdä Louhisaaren simaa.

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Parsakaalisalaatti


Nyt on taas valoa näkyvissä, kun alkaa vihdoinkin saada uutta kotimaista satoa. Ensimmäiset kotimaiset parsakaalit ovat tulleet torille, samoin keräkaali. Jos en inhoisi sanaa "parhautta", voisin vaikka käyttääkin sitä tässä tilanteessa. Toinen ilon aihe on, että pääsin taas käymään Benjamin maatilatorilla, mikä on minulle kaikkien maatilatorien esikuva. Sieltä löysin rutiiniostosten lisäksi kylmäsavustettua pekonia. Taas voisin käyttää tuota yllä mainittua sanaa jos käyttäisin. Ajattelin yhdistää näistä aineista salaatin kaalisalaatin (cole slaw) ja savustetun kalan lisäksi. Tämä salaatti on välimuoto Jamien parsakaalisalaatista ja marjaisesta parsakaalisalaatista.

1 iso tai 2 pientä parsakaalia
30-50 g kylmäsavustettua pekonia
½ dl kuivattuja karpaloita
½ dl pilkottua ruohosipulia (vajaa)
ruohosipulin kukkia

2 rkl öljyä
1 rkl omenaviinietikkaa
½ tl fariinisokeria
aavistus suolaa

Pilko parsakaalin kukinnot pieniksi, viipaloi varret ohuiksi kapeiksi suikaleiksi. Pilko kylmäsavustettu pekoni (sitä ei tarvitse paistaa) ja pieni vähän karpaloita. Sekoita kaikki aineet sekaisin. Sekoita kastike ja kaada salaatin joukkoon. Nyt sain käyttää niitä ruohosipulin kukkia koristeena :)

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Maisemakahvilan raparperipiirakka

Tästä piti tulla jonkinlainen piknik-postaus, mutta sadekuuro, tuuli ja koleus muuttivat tämän  kirjoituksen pelkäksi ohjeeksi, sori.

Rouva Raadelmasta oli tehnyt rapaperipiirakan Kotilieden ohjeella. Rouva oli hieman muuttanut ohjetta, ja selittää postauksessaan myös selkeästi että mitä eroa (ja samaa) on leivinjauheella ja ruokasoodalla. Minä puolestani muokkasin alkuperäistä ohjetta siten, että vaihdoin puolet pohjan sokerista fariinisokeriin. En tiedä oliko se hyvä veto vai ei, lämpimänä piirakka ei maistunut lapsille, eikä kamalasti aikuisillekaan. Seuraavana päivänä ja kunnolla jäähtyneenä piirakka oli kyllä ihan hyvää, eli tämä piirakka kannattaa minusta tehdä vähintään edellispäivänä. Piirakka kestää myös pakastuksen hyvin.


Täyte:
1 l raparperipaloja

500 g rahkaa
2 dl sokeria
2 kananmunaa
3 tl vaniljasokeria

Muruseos:
8 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria (1½ dl + 1½ dl fariinisokeria)
2 tl leivinjauhetta
2 tl soodaa
2 tl vaniljasokeria
250 g voisulaa

Pohjataikina:
noin 2/3  muruseoksesta
2 dl piimää
1 kananmuna

Pinnalle:
noin 1/3 muruseoksesta

Pilko raparperit (tai käytä niiden sijana jotain marjoja, mustikoita, vadelmia, puolukoita...). Sekoita rahka, sokeri, kananmuna ja vaniljasokeri sekaisin.

Valmista muruseos: sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää voisula, sekoita murumaiseksi. Ota syrjään 1/3 muruseoksesta (n. 3.5 dl) ja lisää loppuihin keskenään sekoitetut piimä ja kananmuna. Sekoita mahdollisimman tasaiseksi. Minulla jäi vähän paakkuja taikinaan, mutta ei niitä enää valmiissa piirakassa huomannut.

Levitä pohjataikina uunipellille, jonka päällä on reilunkokoinen leivinpaperi. Ripottele raparperit (tai marjat) tasaisesti päälle ja levitä niiden päälle rahkaseos. Minä mietin että sitä olisi voinut olla vaikka vähän enemmänkin. Ripottele päällimmäiseksi muruseos tasaisesti. Paista 175 asteisessa uunissa n. 45-50 minuuttia.

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Kastelujuttuja

Lempimarjani
Nyt kirjoitan itsestäänselvyyksiä, tai niin sitä ainakin luulisi. Ajattelin kuitenkin kirjoittaa siitä, että kuinka tärkeää kunnon kastelu on näillä helteillä. Tai jos ei kastele kunnolla, on parempi olla kastelematta ollenkaan. Nimittäin silloin kun maa kastuu kunnolla, kasvit tekevät juuria yhä syvemmälle, ja kestävät myöhemmin hellettä ja kuivia ajanjaksoja sitä paremmin mitä syvemmällä juuret ovat. Sen sijaan jos kastelee vaan pintamaan, juuret levittäytyvät pintaa pitkin laajalle alueelle, ja tällöin kasvi kuivuu todella helposti helteellä. Minä tarkistan kastelun lomassa maan märkyyttä, eli teen pienen kolon ja katson kuinka syvälle maa on märkää. Sama pätee tietysti hedelmäpuihin ja marjapensaisiin. Isoja puita ja pensaita ei tarvitse kastella, mutta nuoria kannattaa kastella, ja nimenomaan niin, että maa kastuu todella syvältä. 

Jostain syystä muuten karviaiset tekevät tänä vuonna tosi vähän marjaa, sen sijaan ovat kasvaneet ihan älyttömästi, sekä kokonaan uusia versoja että uusia versoja vanhoihin oksiin. Mietin jo, että pitäisikö niitä harventaa. Punainen viinimarja tekee taas vain muutaman marjan terttuja, ja suunnilleen puolet pensaasta ei ollenkaan marjaa, viherkasvua siinäkin on reilusti.

Kasvimaan kastelu tuli mieleen tänään kun huomasin että jotkut kastelevat pelkästään maanpinnan, savimaahan muuttuu kivasti vaaleanharmaasta tummanharmaaksi ihan muutamasta vesitipasta. Jos kiireen takia ei ehdi kastella kunnolla, kannattaa jättää koko homma tekemättä, tai sitten kastella vaikka vain yksi penkki.

ps. harvensin punajuuret tänään :)

Punaisessa viinimarjassa taas vain muutaman marjan terttuja

Mustikka kukkii edelleen

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Mökin kasvimaata ja perennapenkkiä


Eilen oli kiireinen päivä mökillä. Olin lakkiaisten jälkeen mökillä lasten kanssa, ja aikaa oli rajallisesti juna-aikatauluista johtuen. Heräsimme kukonlaulun aikaan, kävimme aamu-uinnilla (vesi 16 astetta) ja aamiaisen jälkeen lapset alkoivat rakentaa kahvilaa uuneineen päivineen hiekkakasaan ja minä aloin laittaa mökin kasvimaata. Teimme isän kanssa penkit, yhteensä seitsemän, ja minä istutin sipulit (viittä eri laatua tänä vuonna) ja kylvin ne tavalliset mökille kuuluvat salaatit, tillit, persiljat, porkkanat, punajuuret, palsternakat, pavut ja herneet. Ja tietysti vähän kukkia lisäksi, sekä uuutuutena muutama varsisellerin taimi (vihreä nuoli). Perunamaa jäi vielä isälle kuokittavaksi. Reilussa parissa tunnissa tuo kaikki oli tehty, kaikki kävi nopeasti kun maa oli valmiiksi niin hyvin muokattu. Isä viritteli myös hienon kastelusysteemin sähköpumpun, letkun ja kastelukannun suuttimen avulla (turkoosi nuoli), ja sain kasteltua maan perusteellisesti, mikä tulikin tarpeeseen hellepäivänä. Ehdotin isälle, että tehtäisi oma perunaamaa vanhalle kasvimaanpaikalle, ja silloin saisin muutaman penkin enemmän kaikelle muulle tuohon kasvimaahan. Ehkä jonain vuonna sen teemmekin...

Mökiltä oli kaadettu paljon puita, vähemmän kuin luulin, mutta riittävästi siihen, että kasvimaan maa oli ihan lämmin. Aurinko paistaa siihen enemmän ja aikaisemmin joten lumikin oli sulanut ajoissa. Viime vuonna kylvin kasvimaan vasta juhannuksena, toivottavasti tänä vuonna satoa ehtii tulla vähän paremmin. Kasvimaa on kylvetty tänä vuonna vähintään viikkoa paria aikaisemmin kuin vuosikausiin.

Löytyykö rikkaruohojen alta mitään?
Sunnuntain toinen päähomma oli perennapenkin kunnostus. Penkki on ollut vuosikausia sellaisenaan, ja se oli kasvanut ihan täyteen kaikkia kukkia, puhumattakaan rikkaruohoista (niitä sentään on kitketty joka vuosi). Hienot iirikset olivat siirtyneet ihan reunaan (minne jäivätkin), leimukukilla ei ollut paljoakaan tilaa ja pioni oli tukehtumassa suopayrtin alle. Sisko tuli kaveriksi kaivamaan, ja niinpa heivasimme osan keltaisista päiväliljoista pois, vähensimme suopayrttiä pionin ympäriltä ja teimme tilaa leimukukille. Kolot täytimme kompostimullalla ja lisäsimme mullan päälle ja kukkien juurille hyvin palanutta hevosenkakkaa.


Vähän olimme myöhässä kasvien kannalta, mutta tämä nyt vaan sattui olemaan ensimmäinen kerta tänä vuonna kun oli mahdollista päästä mökille yhtäaikaa. Homma oli lykkääntynyt jo ainakin kolmena vuotena, joten päätimme ettemme enää odota, vaikka paras aika siirrolle olikin jo mennyt. Minä toin vähän suopayrttiä kaupungin kukkapenkkiin, sisko vei loput jakotaimet uuteen kukkapenkkiinsä sillä hänellä on paremmin tilaa uudelle penkille. Nyt seurataan mielenkiinnolla kuinka kaikki lähtevät kasvamaan ja valtaamaan uutta tilaa. Ja miltä mökin kukkapenkki näyttää kuukauden parin päästä.